Testi virtablokkien, -kaapelien sekä vaiheenkäännön maailmassa, osa 1

Hifilaitteiden virta-asioista on riittänyt paljon puhetta, puheenvuoroja on pidetty lähestulkoon uskonnollisella vakaumuksella puolesta tai vastaan. Keskustelu on usein siirtynyt jonnekin metatasolle, eikä erinomaisen ontuvilta vertauksiltakaan ole vältytty. Analyyttisia, ennakkoasenteista vapaitakin puheenvuoroja on käytetty, mutta ne ovat valitettavasti vähemmistössä. Harvassa ovat olleet pidemmät raportit virtajohtojen, virtablokkien ja -filttereiden sekä vaiheenkääntöjen mahdollisesta vaikutuksesta.

Olen itse aikoinaan hieman vertaillut näiden asioiden vaikutusta äänentoistoon. Tulin siihen tulokseen, että usein suurin vaikutus on töpselin oikeassa asennossa; eli se että vaihe on oikeassa pinnissä. Olen kerran myös sähkökynän puutteessa laittanut vaiheet muutamasta laitteesta paikalleen kuuntelemalla, ja myöhemmin sähkökynän kanssa todennut niiden menneen kohdalleen. Äänenlaadun olen kokenut paranevan, tai ainakin muuttuvan, välillä myös erilaisten virtakaapelien ja virtablokkien tai -filttereiden kanssa. En ole kuitenkaan mitään pidempää ja analyyttisempaa testiä aiheesta tehnyt, vaan olen päätynyt nykyiseen ratkaisuuni lähinnä lyhyiden kokeilujen perusteella.

No mikä nykyinen kokoonpanoni sitten on? Melkoinen sillisalaatti. Osaan laitteistosta virta tulee Isotek Gemini -virtablokin kautta: päätevahvistin DIY-virtakaapelilla, etuvahvistin Porin Pekalta hankitulla kovasti DIY-henkisellä kaapelilla. CD-soitin on ollut kiinni Geminissä, sitä en ole tosin käyttänyt aikoihin ja virtajohdon nyysin tuon etusen käyttöön. Geminiin sähkö kulkee seinästä Isotekin virtakaapelia käyttäen.

Graham Sleen RIAA ja step-up muuntaja ovat olleet kiinni Supran MD06-EU virtablokissa, joka on kiinni seinässä Consonancen massiivisella virtakaapelilla, tai pikemminkin -touvilla. Suprassa on ilmeisesti hyvin ”mieto” filtteröinti.

Jotta yhtälö ei olisi näin yksinkertainen, kolmantena virtablokkina löytyy vielä Enerr Amulett. Kuten Isotek Geminikin, se herättää luottamusta ainakin painollaan; nostaessaan sitä paino todellakin yllättää. Enerrissä ovat kiinni Focal Arche kuulokevahvistin/DAC, sekä Bluesound -striimeri.

En ole päätynyt moiseen kombinaatioon niin, että olisin kokeillut jokaisen laitteen toimivuutta eri virtakaapelin tai virtablokin kanssa. Lähinnä olen silloin tällöin testannut eri komponentteja, todennut hyväksi ja ottanut käyttöön. Eli lopputulos on lähinnä randomisti kasaantunut kaaos, kuitenkin jossain määrin äänentoistollisiin testeihini perustuva.

Mielessäni on useinkin pyörinyt ajatus tarkemmasta ja analyyttisemmasta testistä sekä vertailusta. Ja päällimmäisenä tietysti se, että löytyykö näistä mielestäni edelleen kuultavia eroja? Ja mikä on paras ratkaisu? Vai olenko vain ”romantisoinut” asiaa ja päättänyt että näin kuulostaa hyvältä?

Kun Hifimestan Ari Laine tarjosi minulle testiin Isotekin Sirius -virtablokkia, ajattelin että ehkäpä sitä viimein pitää tarttua härkää sarvista ja alkaa päivittämään muistikuvia. Ja tässä sitä ollaan, varsin työlään testin parissa.

Kuulokekuuntelu

Testiin saamani Isotek Sirius -paketti koostuu filtteröinnin sisältävästä Evo 3 Sirius virtablokista, sekä Isotek Premier Evo 3 -virtakaapelista. Tuotteet ovat laadukkaan oloisia, varsinkin virtablokki on erityisen tyylikäs, joskaan ei erityisen painava laite. Hintaa paketille ei ole kertynyt mitenkään huimasti, 629 € on mielestäni maltillinen hinta tästä kombinaatiosta. Saahan pelkästä virtakaapelistakin maksaa parhaimmillaan lähes äärettömän määrän euroja.

Päätän lähteä liikenteeseen ensiksi tutkimalla, onko minun mahdollista kuulla eroja eri virtakombinaatioiden välillä. Aluksi yritän saada aikaan suurimman mahdollisimman eron, jotta pääsen perille kuulenko jotain eroja yleensäkään. Ajattelen tämän tapahtuvan niin, että käytän toisena testiosapuolena Isotekin virtablokkia & -johtoa, johon kytken striimerin, etusen, kuulokevahvistin/DACin ja päätteen. Toinen osapuoli on sitten ”tokmannin valkoinen”, johon kytken nuo samat laitteet kiinni, ja vieläpä niin että päätevahvistimen virtakaapelina toimii tavallinen musta tarvikekaapeli. Kuten myös kuulokevahvistin/DACin kanssa. Jos näiden kanssa ei kuule eroa, niin jätän homman siihen ja annan olla.

Lähden ensiksi liikenteeseen kuulokekuuntelulla. Olen jo joku päivä sitten kytkenyt kuulokevahvistimen ja streamerin Isotek-ympäristöön, ja hivenen ehtinyt sitä kuunnellakin.

Aloitan testin ”tokmannilla”: tokmannin valkoinen, tavallinen musta sähköjohto kuulokevahvistin/dac, ja tavallinen musta sähköjohto (maadoittamaton) striimeriin. Kytken nämä sähköjohdot tokmannin valkoiseen, joten kuunteluiden yhteydessä vaihto sujuu hyvin nopeasti koska piuhat odottavat valmiina streamerin ja kuulokevahvistimen takana.

Mietin kuuntelun aloitettuani, että kylläpä kuulostaa hyvältä. Detaljirikas, miellyttävä ja tarvittaessa runsaan dynaaminen sointi. Parin biisin jälkeen tajuan, että muuten meni hienosti mutten kytkenyt noita toisia sähköjohtoja striimeriin/kuulokevahvistimeen lainkaan, vaan siihen sähkö menee edelleen Isotekin virtablokin ja -johdon kautta. Homma uusiksi.

Sitten nyhdän johdot irti laitteiston päästä, ja näin saan viimein tokmannin valkoisen kombinaation oikeasti käyttöön. Nyt soundi onkin sitten kovasti erilainen. Erityisesti eron huomaa ylemmän keskialueen ja sekä diskantin toistossa. Ääni on riipivä ja käy korviin. Melkoisen rasittavaa toistoa, ei innosta kuuntelemaan. Basso on hieman muhjuinen. Ehkä heikoin suoriutuja on tosiaan tuo ylempi keskialue sekä diskantti.

Olen niin ällistynyt tuloksesta, että tarkistan johtojen vaiheet vielä kertaalleen. Samoin ovat kuin ”paremmassakin” kombinaatiossa. Uskomatonta.

Kaikki kaapelien vaihdot teen niin, että sähkön vaihe on aina samassa pinnissä.

Vaihdettuani tokmannin valkoisen tilalle Isotekin ratkaisun, tilanne paranee huomattavasti. Raakuus ja ylemmän keskialueen toisto muuttuvat huomattavasti miellyttävämmäksi toistoksi. Lisäksi yläpäähän tulee ilmaa ja basso palautuu omaksi itsekseen: selkeäksi, tanakaksi ja helposti seurattavaksi.

Kuuntelen vielä muutaman kappaleen, vaihdan sähköt keskenään, kokemus pysyy samana.

Kaiutinkuuntelu

Seuraavaksi päätän siirtyä kaiutinkuunteluun. Kokeilen ensiksi niin, että laitteet on kytketty tokmannin valkoiseen. Esivahvistimessa vanha Porin virtakaapeli, päätteessä musta laku. Striimeri sourcena.

Ensin soittoon pääsee Therionin The Rise of Sodom and Gomorrah. Ääni on lautasten osalta sietämätöntä kihinää, kuuntelukelvotonta. Mietin että ei kai tilanne voi näin huonoksi muuttua jatkojohtojen ja virtakaapelin takia. Sitten muistan tarkistaa vaiheet. Päätteen vaihe oli väärin, se kääntämällä tilanne parani. Vieläkin soundi on kova, mutta vaihtamalla biisiä soundi tuntuu parantuvan. Summernight city soi jo paremmin, tosin särökitarat omituisen räikeän kuuloisia. Muutenkin soundi aika kirkas.

Jatkan kuuntelua edelleen tokmannin valkoisella. Nyt biisivuoroon vaihtuu mainio, mm. akustisia kitaroita sisältävä Bruce Dickinsonin soolotuotannon helmi, Navigate the Seas of the Sun. Kuuntelukokemuksessa basso on yksinuottinen, rumpujen bassari voimakkaampi mutta hieman tumppu. Brucen ääni vaikuttaa osin tukkoiselta, nasaalilta.

Vaihdan viimein sähköjä, nyt siirryn Isotekiin. Isotekilla lautaset kuulostavat elävämmiltä, ja niissä on enemmän sävyjä. Basso on hieman napakampi ja selkeämpi. Tokmannin valkoisella Brucen ässät hitusen sihahtelivat.

Vaihdan taas sähköjä, vuorossa tokmannin valkoinen. Therionin massiivinen Seven Secrets of the Sphinx toimii melkeinpä paremmin tokmannin valkoisella kuin Isotekillä, sointi on ilmavampi ja dynaamisempi. Mielenkiintoinen havainto, mietin mitä teen seuraavaksi.

Päädyn ratkaisuun, jossa siirrän päätteen isotekin virtajohdolla kiinni suoraan seinässä olevaan pistorasiaan. Striimerin ja etuvahvistimen kytken Isotekin virtablokkiin. Laitan saman biisin soimaan, ilmavuus ja dynaamisuus säilyivät. Tuloksena on siis se, että mielestäni ainakin massiivisemmalla musiikilla parempi toisto saadaan kun päätevahvistin on kytketty Isotekin johdolla suoraan seinärasiaan.

Seuraavaksi kokeilen, onko eroa kun vaihdan striimeriä ja etuvahvistinta Isotekin ja tokmannin valkoisen välillä. Seven Secrets of the Sphinx -biisin kanssa en oikein osaa sanoa mitään.

Jatkan kokeiluja, Therionin Summernight cityn lautaset, ja yläpää muutenkin, vaikuttavat ilmavammilta ja selkeämmiltä Isotekin kanssa.

Sitten soittoon Opethin pitkälti akustinen, mainio Windowpane. Nyt ero jostain syystä on varsin iso. Tokmannilla diskantti viiltää korvia, on liian kirkas. Lautaset ja virveli suorastaan kirskuvat. Isotekilla esitys on huomattavasti miellyttävämpi kuunnella. Tarkistan vaiheet vielä toiseen kertaan, kohdallaan ovat. Edelleen vain etupään sähköjä vaihdellaan, pääte on vieläkin kiinni suoraan seinässä Isotekin johdolla.

Kuuntelen tilanteen Windowpanella vielä uudelleen sähköt vaihdellen. Sama tulos.

Teen Windowpane-vertailun vielä kolmannen kerran. Sama. Huomattavaa on myös se, että virvelissä on isotekillä bodya, tokmannilla se on vain ”tsih”. Nyt tulee kiinnitettyä enemmän huomiota myös bassotoistoon, Isotekillä se tuntuu selkeämmältä ja hieman dynaamisemmalta.

Seuraavana testibiisinä myös akustista otetta, Wickerman -elokuvan soundtrackilta kaunis Willow’s song. Tokmannilla ässät hieman sihahtelevat, laulajan ääni ei niin intiimi kuin isotekilla. Taustalla oleva viulu kuuluu hieman epäselvemmin.

Uutta biisiä kehiin, The Poguesin irkkuklassikko Dirty old town. Tokmannilla kovin kirkas ja sihisevä esitys. Isotekilla rauhoittui, ylimääräinen kirkkaus hävisi, parempi erottelu ja miellyttävämpi kuunnella.

Nyt olen jo hyvinkin pitkälle varma muutamasta havainnosta:

-Eri virransyöttötapojen välillä on äänellisiä eroja. Nyt havaitsin näitä eroja filtteröivän virtablokin ja tavallisen, muutaman euron hintaisen jatkojohdon/jakorasian välillä. Mukana sopassa olivat lisäksi Isotekin virtajohto ja ”tavalliset” sähköjohdot.

-Rankemman pään musiikkia kuunnellessa parhaan äänellisen lopputuloksen saavutin laittamalla päätevahvistimen suoraan kiinni seinän sähköpistokkeeseen Isotekin johdolla (testaan vielä jatkossa Isotekin kaapelin vs. mustan tarvikekaapelin. (testaa Isotekin blokki, isotekin johto vs. isotekin blokki, musta lakujohto)

-Sähköjohdon vaiheen kääntämisellä on vaikutusta äänenlaatuun.

Vaiheenkääntö

Jatkan vielä testailua, nyt aiheena on vaiheenkääntö. Eli miten päin sähkötöpseli on siellä pistorasiassa. Aiempien kokemusteni mukaan tämä on sähköpuolella usein varsin selkeästi havaittavissa, ja kuten tämänkin testin kanssa jo kävi ilmi, tilanne lienee edelleen sama.

Etenen nyt vaihtamalla vaihetta Proceed -päätevahvistimessa.

Therionin Seven Secrets of the Sphinx on ”väärässä vaiheessa” kovin sihisevä ja hampaita kiristelevä kokemus. Kun käännän töpseliä, meno muuttuu miellyttävämmäksi rauhallisemmaksi. Basso selkitytyy.

Willow’s song kuulostaa vaihe oikein omalta itseltään; laulajan ääni on lähellä, intiimi, kolmiulotteinen. Kitaran näppäilyt ovat selkeät ja helähtävät aidosti. Vaihe väärin, homma lysähtää kasaan.

Eiköhän se ole siinä, ainakin päätevahvistimen osalta. Bluesound node -striimerin kohdalla en ole vaiheenkääntöä vielä kokeillut, olen ainoastaan kynällä tarkistanut vaihtojen välillä että vaihe pysyy koko testin ajan samassa pinnissä.

Tekstiä on nyt takana jo nelisen sivua, ja olen silti päässyt vasta koskettamaan virtakuvioiden pääasioita; eroja on, hieman jopa sitä, missä niitä on, ja minkä suuntaisia ne voivat olla. Mietin, mitä kaikkea vielä voisi tai pitäisi testata. Virtajohto vastaan tarvikejohto – mutta missä laitteessa? Kaikissa laitteissa? Muuttuvatko mahdolliset erot kun vaihdetaan laitteesta toiseen? Miten vaiheen kääntäminen näkyy eri laitteissa? Mikä on paras virtajohto käytettäväksi virtablokin ja seinärasian välissä? Mikä on voittava kombinaatio koko äänentoistoketjussa? Miten minulta jo löytyvät eri virtablokit ja virtajohdot eroavat toisistaan äänellisesti?

Tähän väliin pitää todeta, että nyt kertomani kokemukset ovat omia havaintojani omalla laitteistollani. En tyrkytä näitä havaintoja universaaleina totuuksina, tai tuputa niitä uskontona. Tämä testi koostuu vain omista mielipiteistäni, ne voivat olla joko oikeita tai vääriä.

Kuten ehkä olette huomanneet, tällaisen testin teko on iso projekti; niin paljon mahdollisuuksia, ja niin paljon testattavaa. Lisäksi on vielä täysin kokeilematta virtapuolen vaikutus levysoittimen ja RIAA:n toimintaan.

Päätän jatkaa testaamista lisää hieman paremmalla ajalla, seuraavassa osassa on tarkoitus testata ainakin:

-”Hifi-virtajohto” vs. tarvikevirtajohto

-Vaiheenkääntö kuulokevahvistin/DAC

-Eri virtavaihtoehdot levysoittimen ja RIAA:n kanssa (tämä on mielenkiintoista, erityisesti kun levarissa on reilun 4 K€:n hintainen virtalähde & moottori -kombinaatio)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s