Bändi: Ayreon

Levy: Universal Migrator

Kappale: One Small Step

Musiikkityyli: Progressiivinen rock

Formaatti: Qobuz CD Quality

Ayreon on hollantilaisen multitalentin, Arjen Lucassenin luomus. Hän tekee kaikki biisit, sanoitukset, soittaa kitarat ja yleensä muutkin instrumentit. Erinomaisen albumeiden myötä hänen maineensa on alalla kova, ja levyilleen hän saa käytännössä valita haluamansa vokalistit. Mainitaan tässä muutamia Ayreonin levyillä kuultuja vokalisteja: Floor Jansen / Nightwish, Michael Kiske / Helloween, Anneke Van Giersbergen / The Gathering, Bruce Dickinson / Iron Maiden, Hansi Kürsch / Blind Guardian ja niin edelleen. Täydellinen lista vierailijoista löytyy tästä.

Ayreonin progressiivinen musiikki sisältää niin rock- kuin metallivaikutteitakin, eikä se häpeä trippailla vaikkapa 70-luvulla. Levyt ovat yleensä kokonaisia tarinoita, eikä pituudessa ole juuri säästelty. Universal Migrator -albumi on itseasiassa tuplalevy, joka koostuu kahdesta cd-levystä. Ensimmäinen levy on kunnianhimoinen aikamatka ihmiskunnan tuhosta sen alkuaikoihin, kun kaikki oli vielä hyvin. Tämä on Ayreonin suosikkilevyni, tunteikkaita, upeita biisejä. Kakkoslevy on sitten metallisempi esitys, enkä ole siitä koskaan suuresti innostunut. Täytyy kuitenkin tutustua uudestaan.

Nyt testikappaleena esittelemäni One Small Step sijoittuu vuoteen 1969, kun Apollo 12 laskeutui kuun kamaralle. Kovin tunteikkaassa ja kauniissa kappaleessa isä herättää lapsen yöllä, ja kertoo uutisesta, kantaen lapsen alakertaan television ääreen. Koko kaupungin talojen valot ovat päällä, kaikki katsovat tapahtumaa TV:stä.

Musiikillisesti One Small Step on upea. Alussa kuullaan erilaisia pulputtavia syntetisaattoreita, puhesampleja, ja biisin teema soitetaan myös syntikalla. Sitten kappale varsinaisesti alkaa, ja hieno akustisella kitaralla soitettu melodia valtaa alaa – kannattaa kuunnella kuinka luonnollisesti kitarat soivat. Laulun myötä lähdetään eteenpäin, matalalla soiva basso on luonnollinen ja vahva muttei vie liikaa huomiota. Taustalaulut tuovat hieman Uriah Heep -viboja, mutta juuri muuta yhtäläisyyttä ei kappaleella tuon tyrannosauruksen kanssa ole. Sähkökitaralla soitetut soolot ovat tässä biisissä mahtavia, niissä on tunnetta ja hienoja melodioita.

Kun kappale on kunnolla alkanut, voi esimerkiksi kiinnittää huomiota siihen, kuinka hyvin kokonaisuus toistuu, ja voiko yksittäisiä soittimia kuunnella ilman erityistä yrittämistä. Yksi erikoinen piirre tämän biisin soundeissa on se, että kuulokkeilla ei kuulosta välttämättä kovin hääviltä, mutta hyvän äänentoistosetin ja kaiuttimien kanssa lopputulos on nautittava.