Kaiutintesti: Audiovector R3 Avantgarde

Audiovector on tanskalainen kaiutinvalmistaja, joka on alkanut saada Suomessakin pikku hiljaa mainetta hyvä-äänisten kaiutinten tekijänä. Audiovectorin maahantuojana toimii turkulainen Hifimesta, jolta sain nyt testiin R3 Avangarde -parin.

Vaikka onkin Suomessa vielä suhteellisen uusi merkki, Audiovector on valmistanut kaiuttimia jo vuodesta 1979 asti. Tuolloin perustaja Ole Klifoth päätti suunnitella ensimmäiset kaiuttimensa, koska ei ollut tyytyväinen markkinoiden tarjontaan. Siitä lähtien firman perusfilosofia on pysynyt samana; kaiuttimien toistossa pyritään luonnollisuuteen, joka saavutetaan esimerkiksi lineaarisen dynamiikan, -vaiheen ja vähäisen kompression avulla.

Audiovector käyttää kaiuttimissaan erikoisia elementtejä, sekä muita mielenkiintoisia ratkaisuja. Esimerkiksi nyt kokeilussa R-sarjassa käytössä on AMT-nauhadiskanttielementti, joka on firman omaa suunnittelua. Basso- ja keskiäänielementtien kalvomateriaalina on hiilikuitu, puhekela on tehty titaanista. Kaiuttimen alaosassa on jalustaan noin kymmenen asteen kulmaan tehty rakenne jonka kautta bassorefleksirakenne pääsee huohottamaan; tämä auttaa vähentämään seisovia aaltoja kuunteluhuoneessa. Kaiuttimen takapuolella, diskanttielementin kohdalla, on kaksi pyöreää tunnelia joiden kautta se säteilee hallitusti myös taaksepäin.

audiovector r 3 avantgarde amt tweeter speaker
AMT-diskantti

Kaikki Audiovectorin käyttämät elementit ovat heidän itsensä suunnittelemia, ja ne valmistaa niin ikään tanskalainen Scanspeak.

Tekniset erikoisuudet eivät jää vielä edellä mainittuihin asioihin. Kaiuttimien kotelot ovat ylhäältä katsottuna pisaran malliset, tällä pyritään vähentämään kotelon resonansseja sekä seisovien aaltojen aiheuttamaa säröä. Kaiuttimen koteloa koputtelemalla ei resonansseja tai onttoutta kuulu, vaan rakenne on hyvin vaimennetun oloinen.

Vielä yhtenä erikoisuutena Audiovectorin kaiuttimiin saa tilaustyönä haluamansa värin. Nyt testissä ollut kaiutinpari oli maalattu ”Lamborghinin harmaalla”, erinomaisen hieno, kiiltävä ja metallinhohtoinen ratkaisu.

audiovector r 3 speaker

Testiin saadun R3 Avantgarden ohjehinta on 8700 € parilta, mikä asettaa sen jo hieman korkeampaan hintaluokkaan, mutta taivaisiin ei kuitenkaan mennä. Varsinkaan, jos ajatellaan paljonko moni sijoittaa jo pelkkiin johtoihin.

Kaiuttimen taajuusvasteeksi kerrotaan 23 hz – 53 Khz, eli toistokaista on varsin laaja. Sitä ei verkkosivulla kuitenkaan kerrota, paljonko desibelejä ääripäissä putoaa. Korkeutta on maltilliset 103 senttimetriä, syvyyttä 36 cm ja leveyttä 23 cm. Kaiutin sujahtaakin sisustukseen varsin kätevästi, mutta tietysti aikaa pitää käyttää eri sijoituksien kokeilemiseen, jotta saa aikaan parhaan äänenlaadullisen tuloksen. Toimintaperiaatteena Avantgardella on 2,5-tie.

audiovector r 3 speaker test review

Toistolaitteistona minulla on käytössä sama systeemi kuin aiemminkin, joten muita muuttujia kuin kaiuttimet ei testissä ollut. Nämä kaiuttimet ovat tuplajohdotettavissa, joten käytin samoja kaiutinjohtoja kuin aiemminkin, Tellurium Q Ultra Black tuplajohdotettuna.

Otan kaiuttimet varovasti ulos pakkauksistaan, ja ne osoittautuvat varsin tyylikkäiksi toistimiksi erikoismaalauksineen kaikkineen. Työn jälki ja viimeistely on vähintäänkin hintaluokkansa mukainen, sanoisin jopa että parhaasta päästä tässä, ja vähän kalliimmassakin ryhmässä. Erikoismaalaus on tehty autojen maalaukseen erikoistuneessa yrityksessä (?), ja se on suorastaan tyrmäävän tyylikäs. 620 € tästä pintakäsittelystä ei ole paha hinta.

audiovector r 3 speaker test review

Kytken kaiuttimet kiinni tuplajohdotuksella entisten kaiuttimieni (System Audio Explorer Master) tilalle, ja aloitan kuuntelun. Lyhykäiset kokeilut raskaamman rock-musiikin ja Tom Waitsin kapakkajatsin kanssa saavat minut sijoittamaan kaiuttimet noin 45 senttiä takaseinästä ulospäin. Käännän kaiuttimia hiukan kuuntelupaikkaa päin, kuitenkin niin että ne suuntaavat reilusti korvista ohi.

Nyt pikaiset kokeilut alkavat vaikuttaa siltä, että on aika siirtyä hieman tarkempaan kuunteluun. Laitan kuunteluun rockin vanhan kauhukakaran, Billy Idolin, suhteellisen tuoreen Bitter Taste -EP:n. Nimibiisi osoittaa että herra osaa tehdä vielä lähestulkoon täydellisiä kappaleita, ja ovatpa Bitter Tasten sounditkin vallan onnistuneet. Rauhallisesti rullaava kappale kulkee Idolin raspia saaneen äänen johdolla, ja isosta äänikuvasta löytyy akustista kitaraa, sähkökitaraa, bassoa, pianoa sekä rytmiryhmää.

Ensimmäiset vaikutelmat Audiovectorin toistosta ovat todella positiiviset. Äänikuva on iso, siinä on syvyyttäkin, ja varsinkin diskanttitoisto on erinomainen. Toki sitä ehdin jo hieman aiemmin kuunnellakin, se on heleä, kaunis, ja kuulostaa juuri oikealla tavalla metalliselta, kun on kyse vaikka rumpusetin pelleistä. Kaiuttimen yleistoisto varsinkin diskantin osalta on selkeä, tarkka, ilmava ja kirkas, olematta kuitenkaan rasittava tai ylianalyyttinen. Sellaisiinkin on tullut törmättyä, ja vieläpä paljon kalliimmassa hintaluokassa.

Basso-osastossakaan ei ole sijaa moitteelle. Tämä biisi ei tongi pohjamutia, joten tietenkään sinne ei nyt päästä, mutta se mitä kuuluu, on laadukasta. Ehkä jopa hieman muhkeaakin. Akustiset kitarat toistuvat hyvin, ja selkeästi.

Saksalaisen, sähköisen goottimusiikin osaajan Blutengelin kappale Sing toimii varsin hyvin. Syntikoiden soundit kuulostavat varsin mainioilta, Chris Pohlin vakuuttava ja matala ääni tulee lähelle, myös basson syke on kohdallaan, vaikka ei erityisen voimakas olekaan.

David Bowien kaikkien tuntema Starman saa Audiovectorien avulla arvoisensa kohtelun. Kitarat ovat yksityiskohtaiset sekä sopivan eloisat, esitys kuulostaa aidolta enkä ole tainnut tätä biisiä aiemmin kuulla näin vakuuttavasti esitettynä. Äänikuva leviää hienosti kaiuttimien ulkopuolelle, tunnelma ei ole outo, vaikka tähtimiehestä lauletaankin.

Yksi tapa testata äänentoistolaitteiston kykyä toistaa tarkasti yksityiskohtia on laittaa soimaan Curtis Mayfieldin mainio Pusherman. Biisissä käytetään juuri sopivasti erilaisia perkussioita, kilinöitä ja kolinoita, kohtuudella kuitenkin. Myös biisin basso on varsin mainio, ja sen Audiovectorit esittävät vakuuttavasti, joskaan eivät mahtaillen. Äänikuva on jälleen kerran kohdallaan.

Myös Marvin Gayen Sexual Healing soi uskottavasti ja elämänmakuisesti. Selkeyttä, ilmaa ja tarkkuutta riittää. Kuuntelen vielä mm. Isaac Hayesin tuotantoa, niin Qobuzilla kuin LP:lläkin, ja käy selväksi että Audiovectorit ovat kuin kotonaan tällaisen mustan musiikin kanssa.

Pysytään vielä musiikillisesti samoissa tunnelmissa. Monen tuntema War -yhtyeen hitti Lowrider toistuu muuten moittetta, mutta olisin odottanut hieman parempaa ja voimakkaampaa basson toistoa. Ja varsinkin, koska basso on nimenomaan yksi tämän biisin parhaista ajureista. Sen verran hyvä lopputulos kuitenkin on, että alan miettiä pitäisikö katsoa jälleen klassinen Cheech & Chong -leffa Still Smoking, jossa tämä biisi soi taustalla useampaankin otteeseen.

Australialaisen Midnight Oilin supersuosittu radiohitti 80-luvulta, Beds Are Burning, näyttää basson toistossa helposti kaapin paikan. Nyt Bassoa tulee meilkeinpä liikaakin, on tietysti mahdollista että tämä aiheutuu kaiuttimen ja huoneakustiikan yhteentörmäyksestä. Välillä basso voisi olla hieman voimakkaampi, välillä hieman vaimeampi, olen kokeillut lukuisia sijoituksia mutta aivan täydelliseen tulokseen en ole vielä päässyt.

The Poguesin punk-asenteella esitetty irkkumusiikki on tässä osoitteessa suuressa suosiossa, vaikka ei bändin tuotanto kokonaisuudessaan mitään timanttia olekaan. Dirty Old Town sisältää varsin reippaan määrän erilaisia soittimia, ja ne Audiovectorit poimivat esitettäväkseen kuin kaupan hyllyltä. Ei ongelmia, vaan päin vastoin erinomainen suoritus, varsinkin sitten kun siirsin kaiuttimia vielä hiukan etäämmäksi toisistaan.

Kylmät väreet kulkevat pitkin kehoani, ja käsivarsien karvat nousevat pystyyn kun soittoon lähtee Kingston wallin Shine on Me. nyt kaikki toimii täydellisesti, aina bassoa ja Sakari Kukon upeaa saksofonia myöten. Enpä ole tästä kappaleesta ennen kuullut näin sykähdyttävää esitystä. Pete Vallin ennustus omasta kohtalostaan tuodaan esille uskomattoman fiiliksen kanssa. Mahtavaa! Kaikki soittimet soivat hienosti äänikuvassa. Kunpa tämä biisi ei loppuisi koskaan.

Tässä on jo testattu Audiovectoreita monenlaisella musiikilla, mutta juurikaan raskaampaa metallimusiikkia en ole vielä pyörittänyt. Lähdetäänpä kokeilemaan.

Therionin vakiotestibiisini Summernight City kuulostaa muuten hyvältä, mutta särökitarat eivät aivan vakuuta. Basso on kuitenkin erinomainen. Hiukan kaksijakoinen fiilis.

Saman huomaan Black Sabbathin erinomaiselta, Dion aikaiselta Mob Rules -albumilta löytyvällä kappaleella Voodoo. Basso, rummut ja vokaalit ovat ok, mutta Iommin sähkökitaran soundi toistuu joillakin toisilla kaiuttimilla vakuuttavammin.

Sen sijaan Opium Warlordsin eriskummallinen God in Ruins on aivan mainio. Basson näppäilyt ovat herkkiä, mutta matalaa ääntä tulee juuri sopivasti. Nyt aivan parasta on Sami Hynnisen Jumalan roolissa esittämät kärinät, kaikki verhot ovat kadonneet näiden vokaalien edestä.

Pink Panther Main Theme on jysäyttää minut nojatuoliini. Aivan tavattoman upeaa toistoa, ja saksofonilla soitettu pääteema on kerrassaan käsin kosketeltava

Audiovectorit ovat niin mielenkiintoiset toistimet, että kuten huomaatte, kuuntelusta ei meinaa tulla loppua. Myös musiikkia on tullut kuunneltua hyvinkin laidasta laitaan, se on aina hyvä merkki.

audiovector r 3 speaker terminal
Liitinpaneeli

Yhteenvetona voin sanoa, että Audiovectorit ovat todella hyvät kaiuttimet, ainakin minun ympäristössäni ja laitteistollani kuunneltuna. Parhaiten mieleen jää välillä suorastaan hunajainen, ihastuttavan aito ja herkästi syttyvä diskantti joka tuo helposti uutta jo tutuiksi käyneisiin biiseihin, sekä parhaimmillaan erinomainen bassotoisto Joissakin hyvin harvoissa tapauksissa tuli fiilis, että integroituuko diskantti täysin muuhun toistoon, mutta tämä on tosiaan harvinaista. Päätyökseen metallimusiikkia kuuntelevan on mietittävä sitä, sopiiko Audiovectorin tulkinta särökitarasoundista omaan korvaan.

Audiovectorit saivat minut kuuntelemaan tuntikaupalla mitä erilaisinta musiikkia, kuljin löytöretkellä musiikin maailmassa ilman sen suurempia raja-aitoja. Kun kaiutin saa tällaisen aikaiseksi, ollaan hyvän äärellä.

hifimesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s