Laitetesti: Equilibrium Turbine RCA-kaapelit

Testissä käytetty laitteisto

Equilibrium Turbine on metrin mittainen pari rca-kaapeleita, jotka minulle antoi kokeiluun ”Kaupallinen Erkki”, eli Https://www.musiikkiakorville.fi

Kaapelit ovat fyysiseltä olemukseltaan luottamusta herättävät, noin sentin paksuiset per kanava. Suunnitteluperiaate ainakin vaikuttaa olevan hyvin häiriöitä vaimentava, ja onpa niihin merkitty myös kytkentäsuunta. Puolalaista alkuperää olevat kaapelit sisältävät sata säiettä per kanava, litz-tyyppisestä kaapelista ei kuitenkaan ole kyse.

Erityisen edullisiksi kaapeleita ei voi haukkua; noin 1000 € on mielestäni jo melkoinen summa, mutta tietysti asiaa määrittää huomattavissa määrin myös saatavissa oleva äänenlaatu.

Jotta homma ei jäisi pelkästään mielikuvien ja arvailujen varaan, lähdetäänpä kokeilemaan ja kuuntelemaan kaapeleita.

Suurin osa tällä hetkellä käytössä olevista välikaapeleistani koostuu Chordin Shawline -sarjasta. Nuo suunnilleen 200 € per pari kustantavat kaapelit ovat ainakin omassa setissäni olleet hinta/laatu -suhteeltaan asialliset, joskaan en tietenkään oleta että ne edustaisivat alan ehdotonta huippua.

Minulta löytyy samaan aikaan Erkiltä testissä oleva Lab 12 -RIAA, joten lähden ensimmäiseksi kokeilemaan miten turbiinit toimivat RIAA:n ja etuvahvistimeni välillä.

Ensimmäinen kuuntelu

Ensimmäinen havaitsemani seikka näiden kaapeleiden kanssa on erikoisen laaja äänikuva, jonka reunoilta kaavitaa. esiin kaikenlaista, johon ei ole ennen niin tullut kiinnitettyä huomiota. Ovathan ne asiat siellä aiemminkin olleet, mutta nyt ne kuuluvat jotenkin helpommin ja pinnistemättä.

Vaikkapa Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston yhteistyön hedelmä, LP Kuu on vaarallinen, kuulostaa välillä kovinkin nautittavalta ja jotenkin todelliselta. Equilibrium Turbine on myös yksityiskohtien mestari, resoluutiota riittää positiivisessa mielessä oikein mukavasti.

Equilibrium on myös selvästi Chordia kirkkaampi ja rikkaampi yläpäässä, tämä sopii hyvin yhteen Lab RIAA:n kanssa joka on hieman tummasävyinen. Toisaalta Chordin piuha tuntui antavan jotain enemmän alapäässä, kun testibiisinä käytettiin hieman raskaampaa materiaalia kuten vaikkapa Therionin hevisinfonia Seven Secrets of the Sphinx.

Pink Floydin klassikko, ja lähes pakollinen testibiisi, Wish you were here, on avoimempi ja selkeämpi esitys varsinkin yläpään suhteen Turbinella kuin Chordilla. Ero ei ole nyanssiluokkaa, vaan varsin selkeästi havaittavissa.

Kokeilen vielä useampiakin biisejä, ja käy selväksi, että Labin RIAA hyötyy selvästi Equilibriumin kirkkaammasta ja erottelevammasta yläpäästä.

Johtojen siirto

Mutta vaihdetaanpa seuraavaksi piuhojen paikkaa. Minulla on Equilibriumia siis yksi pari testissä, joten se tietysti hieman rajoittaa missä ja miten voi testata. Seuraavaksi siirrän kaapelit RIAA:n ja etuvahvistien väliltä etuvahvistimen ja päätteen välille.

Kuuntelen vielä hieman musiikkia LP-soittimeni kautta,, nyt olen vaihtanut RIAA:n ja etuvahvistimen väliin Chordin piuhan, ja Equilibrium sijaitsee etuvahvistimen ja päätevahvistimen välissä. Lopputulos on hyvin mielenkiintoinen, nimittäin en tiedä mistä johtuu, mutta nyt asiat loksahtivat vielä paremmin paikalleen. Wish you were here kuulostaa aivan huikean hienolta, yksityiskohtaiselta, avoinaiselta, kolmiulotteiselta ja rikkaalta. Jotenkin oikealta. Kerrassaan upea kokemus. Soittelen muutaman muunkin biisin, ja tulos on saman suuntainen. Toisaalta sitten Therionin Seven Secrets of the Sphinx on ehkä jo hieman liiankin kirkas ja diskanttivoittoinen.

Annan olla Equilibriumin samassa kohtaa laitteistoa, ja laitan seuraavaksi Qobuzista striimaten Tom Waitsin mainion Barber Shop -biisin. Tätä myötä on havaittavissa samat hyveet kuin jo mitä aiemmin kirjoitin, mutta myös yksi positiiviseksi luettava seikka on bassopuolen erottelun paraneminen. Joskin, omituista kyllä, Chord tuntuu edelleen vievän voiton basson ulottuvuudessa.

Setityksellä tarkoitetaan ymmärtääkseni sitä, että koitetaan löytää ne komponentit, jotka yhdesssä tuovat mahdollisimman hyvän äänenlaadun. Etsitään esimerkiksi oikea välikaapeli oikeaan paikkaan. Minun ympäristössäni paras paikka Turbinelle tuntui löytyvän etu- ja päätevahvistimen välistä.

Kokeiltuani Equilibrium Turbinea, sen hyveet tuntuvat pysyvän, oli sijoitus sitten missä tahansa. Vaikkakin paras paikka minulla oli tosiaan etu- ja päätevahvistimen välissä. Kovin kirkasäänisen laitteiston kanssa olisin hieman varovainen, muuten voi käydä ohraleipä. Equilibrium Turbine on ehdottomasti kokeilun arvoinen kaapeli, ja veikkaanpa että se jo minunkin ympäristööni olisi kotiutunut ilman Putinin sotaretkeä ja osakekurssien syöksylaskua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s