Hifiharrastajien henkinen ilmapiiri kuvastaa kovasti nykyistä poliittista ilmastoa; on vain tietty narratiivi jota saa noudattaa, muuten joutuu oikeassa olevien pyhän vihan kohteeksi. Nämä totuuden airuet heittävät armotta pilkkakkirveitään virallisesta totuudesta poikkeaviin, ja syöksevät sappensa.

En tiedä mihin rakoon laitteiden modifiointi tässä totuudessa sujahtaa, veikkaan että hieman esoteerisen puolella mennään, ja soihtuja ehkäpä jo viritellään. Siitä huolimatta kirjoitan kokemastani, sillä minulla on siihen täysi oikeus, ja ehkäpä joku lukija saa tästä positiivisessa mielessä ideoita omaan harrastukseensa.

Miksi kirjoitan näitä juttuja? Ensinnäkin kirjoittamani kaltaisia artikkeleita on vähän, jos ollenkaan. Telkkarin soundbar -juttuja kyllä piisaa. Uskon, että juttuni kiinnostavat lukijakuntaa, ja ainakin siltä numeroiden valossa näyttää: vuonna 2022 sivustoni juttuja luettiin ennätykselliset yli 26 000 kertaa. Ja koskapa kirjoitan usein aiheista joita ei muualla käsitellä, toivottavasti mahdollisimman moni lukija saa ahaa-elämyksen ja lähtee kokeilemaan jotain uutta.

Sillä sitähän tämä harrastus minun mielestäni parhaimmillaan on; uusien asioiden kokeilua, etsimistä, elämyksiä. Sitä en ymmärrä, miksi näin ei saisi olla. Olkoonpa kokeilu sitten kuinka esoteerinen tahansa, mielestäni jokainen saa kokeille, ja olla sitten lopputuloksesta sitä mieltä kuin on. Ei siihen pitäisi olla kenelläkään mitään sanomista.

Tärkeää on se, ettei lähde kertomaan oman käsityksensä olevat suuri universaali totuus, jonka edessä muiden tulee polvistua. Minun juttujeni kokemukset ovat tulleet avoimella kuuntelulle (yhtä juttua lukuunottamatta), enkä minä väitä että ne ovat ainoat oikeat tulokset. Joku muu voi tulla ihan erilaiseen lopputulokseen, eikä se minua haittaa, hän voi olla ihan yhtä oikeassa. Kyse on usein myös siitä, missä kuunnellaan, ja millä laitteilla.

Ostin viitisen vuotta sitten Anthem AVM-60 -etuvahvistimen. Tämä laite on varsinainen monitoimivirveli, joka hoitaa niin kaksikanavastereon kuin monikanavatoistonkin. Yhtenä ratkaisevana tekijänä laitteen hankintaan oli se, että niin halutessa se ei digitoi analogisignaalia, vaan esimerkiksi levysoittimen signaali kulkee analogisena Anthemin läpi päätteelle saakka.

Anthem ei ollut mitenkään erityisen edullinen hankinta, nelisen vuotta sitten ostamani laite maksoi muistaakseni reippaasti yli 3 K€. Tälle rahalle sain mielestäni ihan hyvin vastinetta, laite on monipuolinen ja suhteellisen hyvä-ääninen. Huonekorjauksella ei mielestäni tee yhtään mitään, kuten ei aiemmin kokeilemallani Denonin käyttämällä Audysseullakaan. Vaikka härpäkkeen säätää koskemaan vain bassotaajuuksiin, joka kerta olen huomannut että jotain äänenlaatua heikentävää tapahtuu muualla. Soundi kuulostaa lattealta ja elottomalta. Niinpä olen jättänyt huonekorjaukset käyttämättä, ja korjausten sijaan sijoittanut tilan akustointiin.

Lähtölaukaus – miksi modata?

Tässä joku aika sitten Radikal Akustik Designin Johan Riikonen ehdotti minulle, että toimittaisin  Anthemin hänelle, ja hän sitten katsoo olisiko siinä asioita joita olisi fiksua modata. Olen jo aiemmista kokeiluistani oppinut, että modifioimalla laitteen komponentteja paremmiksi voi saada hyvinkin merkittäviä parannuksia aikaiseksi. Joten tietysti otin haasteen vastaan, ja toimitin purnukan Johanille.

Vaikka Johan asustaa firmoineen Vantaalla, sijainti ei ole ongelma, sillä hänelle voi lähettää laitteita esimerkiksi matkahuollon tai postin kautta. Koko maanlaajuinen palvelu on siis käytössä.

Kun miettii jonkin laitteen modifiointia, kannattaa tietysti ottaa huomioon muutamia seikkoja. Ensiksikin jo Juice aikoinaan lauloi, että paskasta ei saa konvehtia. Eli jos laite on alunperin huonotasoinen, ei sitä kannata lähteä modaamaan. Kun siirrytään vähän tasokkaampiin laitteisiin, modifiointiin alkaakin jo löytyä järkeviä syitä. Vaikka laite olisi kalliimmankin puoleinen, niissä erittäin usein käytetään suunnilleen halvimpia komponentteja mitä markkinoilta löytyy. Rahat on käytetty mieluummin komeaan etulevyyn ja vakuuttavaan koteloon. Toisaalta vaikka jotain Accuphasea en välttämättä lähtisi haastamaan modifioinnin merkeissä.

Anthem pois, Focal Arche tilalle – äänenlaadullisia eroja.

Kun toimitin Anthemin postiin, otin käyttöön etuvahvistimen virkaa toimittamaan Focal Archen. Arche hoitaa sekä kuulokevahvistimen että etuvahvistimen tehtävät, joten en jäänyt paitsi musiikin nautinnoista Anthemin poissaolon aikana.

Kun laitoin ensimmäistä kertaa musiikin virtaamaan Archen kautta, huomasin välittömästi että Arche on standardi-Anthemia parempi äänenlaadultaan. Suurin ero oli sävykkäämmässä bassossa, sekä yläkerran erottelussa. Omituista, ettei minulle ollut koskaan käynyt mielessä vertailla näitä laitteita keskenään. 

Ensimmäiset kommentit

Kun Anthem on ollut Johanin hoidossa jo jonkun aikaa, alan viimein saada kuvia kommentteineen. Ensimmäinen viesti on se, että laite on sinänsä fiksusti suunniteltu, ja siinä on esimerkiksi erillinen toroidimuuntaja sekä lineaarimuuntaja toimittamassa sähköä eri osille. Osa käytetyistä kondensaattoreista on audiofiililuokkaa, suurin osa taas halpaa peruskiinalaista. Kaikessa ei ole pihtailtu, vaan esimerkiksi kuumana käyville regulaattoreille on laitettu kunnollisen kokoiset jäähdytyssiilit.

Anthemin modaus ei ole lainkaan helppo tapaus, sillä laite on varsin täynnä piirilevyjä, ja Johan on joutunut tekemään monenlaisia temppuja saadakseen vaihdettua peruskomponentit laadukkaampiin elkoihin ja kalvokondensaattoreihin.

Kun esivahvistimeni on viihtynyt Johanin luona jo useamman viikon, valtaa mieleni ajatus: onko AV-virvelin modaaminen millään tavalla järkevää? Kuinka vaikeaa se on? Onko niissä tehty liikaa kompromisseja, jotta modaamisessa on järkeä? Löytyykö moisesta high tech -tuotteesta juurikaan vaihdettavia komponentteja?

Tehdyt muutokset

Saan Johanilta jossain vaiheessa kuvan, jossa näkyy liuta hänen vaihtamiaan komponentteja. Tässä vaiheessa niitä lienee noin neljäkymmentä. Lopullisessa tilanteessa vaihdettuja komponentteja on lähemmäs seitsemänkymmentä. Huoli siitä, että mitään tekemistä ei olisi, karisi. Johan kävi läpi jokaisen laitteen piirilevyn, kaikkiin tehtiin muutoksia.

Vanhojen komponenttien tilalle Johan käytti kauttaaltaan parhaimman pään tuotteita. Kun homma kerran tehdään, tehdään se sitten kunnolla. Lisäksi hän vaihtoi laitteen sulakkeen, ja vielä vahvisti hopeatinalla virtaliittimeltä tulevat piirilevyn tinaukset.

Kun työ on tehty, ja on selvinnyt mitä asioita on muutettu, pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen hypoteesi siitä mitä modifiointi saa aikaan. Tai oikeastaan: onko ääni ennallaan, vai onko se muuttunut? Ja jos se on muuttunut, niin miten? Johan kertoo kuunnelleensa laitetta kotonaan ennen ja jälkeen modifioinnin, mutta ei kerro minulle johtopäätöstään äänenlaadun mahdollisesta muutoksesta, jotta oma mielipiteeni ei saisi häneltä vaikutteita.

Joten seuraavaksi käyn hakemassa laitteen Vantaalta, ja ajelen kotiin kuuntelemaan. 

Viimein kototna

Useamman viikon aikana olen jo tottunut Archen ääneen, mutta muistan myös miltä Anthem kuulosti ennen modifiointia. Vajaan tunnin mittaisen kytkentärumban jälkeen Anthem on jälleen kiinni letkuissa, ja kuuntelu voi alkaa.

Ensimmäiseksi pyöräytän soimaan Opethin Windowpanen. Onneksi kuuntelutuolini on vakaa, muuten olisin tippunut persauksilleni lattialle. Ero aikaisempaan soundiin on todella suuri; mukaan on tullut jostain syystä huikeasti kolmiulotteisuutta eli syvyyttä, myös äänikuvan laidat ovat leveämmällä. Vokalistin ääni on lähempänä, enemmän läsnä. Aivan tavatonta, minulla ei ollut minkäänlaista aavistusta että modaus voisi tehdä näin suuren muutoksen.

Tismalleen samanlaiset havainnot toistuvat muullakin akustisemmalla musiikilla, vaikkapa Bruce Dickinsonin upea soolobiisi Navigate the Seas of the Sun tulee kaiuttimista ulos, tuoden maiseman mukanaan. Annican Into Dark tuo viestin, että sointiin on tullut mukaan myös aimo annos läpinäkyvyyttä sekä resoluutiota. Suomen paras hard rock -laulaja ei ole koskaan ennen kuulostanut luolassani näin hyvältä; flyygeli on aito sekä aiempaa dynaamisepi, ja Annican raspinen, sävykäs ääni on kerrassaan sulokas.

Ensimmäiseksi huomio keskittyi tosiaan kolmiulotteiseen äänikuvaan, kuunneltuani laitetta pidempään huomaan myös, että yläpäässä erottelua on vielä hieman lisää. Soundia voisi kuvailla jollain tavalla läpinäkyväksi, ja soittimista voi aina bongata kuunneltavaksi sen minkä haluaa, ilman että ne pomppaavat liikaa esille.

Mutta mennäänpä sitten basso-osastolle. Ensivaikutelmani bassosta ei valitettavasti ole yhtä hyvää luokkaa. Se kuulostaa jotenkin epämääräiseltä ja tumpulta. Sellainen Escort-jumputusbasso. Aiempien modauskokemusteni ansiosta en vielä järkyty, vaan parin päivän sisäänajon jälkeen tilanne korjautuu. Nyt basso on sävykäs, ja alempaan bassoon on tullut lisää voimaa. Tuntuu huikealta kuunnella vaikkapa rankempaa metallimusiikkia Hypocrisyn tyyliin (esimerkiksi Let the Knife Do the Talking, We’re the Walking Dead, Chemical Whore) tai sitten rykäisyttää loistavan Benedictionin viimeistä albumia Scriptures. Nämä biisit eivät hyödy pelkästään mukaan tulleista hyveistä bassopuolella, vaan myös äänikuvassa tapahtuneista muutoksista.

Nyt voin viimein sanoa, että alan olla lähellä pistettä josta ei välttämättä tarvitse lähteä hakemaan virheitä, tai miettiä miten soundia voisi parantaa. Olipa musiinkinlaji mikä tahansa, kuuntelu on miellyttävää ja musiikki soljuu kuten pitääkin. On herkkyyttä ja tarkkuutta, mutta myös räjähtävää voimaa. Vahvistinpuoleen en aio enää koskea, ennen kuin etusesta tai päätteestä aika jättää.

PS: Huomasitte, että tekstin alkupuolella kerroin Johanin pitäneen minulta salassa oman kokemuksensa äänenlaadun muutoksesta. Nyt voin sen kertoa: hänen mielestään suurin vaikutus oli äänikuvan kolmiulotteisuus sekä soinnin läpinäkyvyys. Juuri samat asiat jotka itse ensimmäisenä bongasin. Mielenkiintoista!

Yllä vielä kuvia. Laite sisältä, mittausasema, piirilevy jolle vaihdettu melkoinen määrä kalvokonkkia, output board alkuperäinen vs. modattu, piirilevy jolla mm. XLR-ulosmenot.