Sain toiselta hifi-harrastajalta testiin mielenkiintoista kiinalaista elektroniikkaa. Fyysisesti suurin laite oli lähinnä panssarivaunun alustaa muistuttava etuvahvistin Audio GD NOS 11, joka juuri ja juuri mahtuu räkkiin. Laitteella on syvyyttä yhtä paljon kuin leveyttäkin, painoa on kertynyt kymmenisen kiloa. Kunnioitettavia lukuja.

Aivan uusi laite tämä ei ole, vaan on tullut markkinoille vuosien 2016-2017 taitteessa, ja hintaa tuolloin on ollut noin 2000 € Euroopassa. Nykyään vastaava laite on nimeltään Audio GD 28, hintaa Euroopassa noin 1300 euroa.

Audio GD NOS 11  on varsinainen monitoimilaite. Sitä voi käyttää etuvahvistimena, joka sisältää niin analogiset kuin digitaalisetkin sisääntulot, DACin, ja lisäksi siinä luvataan olevan erittäin laadukas kuulokevahvistin. Laitteen takana on kytkin, jolla määritellään toimiiko laite etuvahvistimena, vai pelkkänä DACina.

Liitäntöjä laitteessa riittää. Takapaneelissa on sisääntuloina RCA:ta,XLR:t, lisäksi digitaaliset sisääntulot ovat kaikenkattavat: USB, pari koaksiaalituloa, ja vielä optinen sisääntulo. Ulostulona on RCA:t sekä XLR:t sekä hdmi-kaapelilla toimiva i2s. Laitteen sanotaan olevat täysin balansoitu.

Kuulokepuolella ulostulona on normaali 6,3 mm jakki, sekä kaikki kuviteltavissa olevat XLR-kombot. 

Miten sitä käytetään?

Valmistajan nettisivut ovat varsin kattavat eri teknisten ominaisuuksien selostamisen suhteen, mutta käyttöohjepuoli kaipaisi hieman panostamista. Itseasiassa käyttö on jossain määrin yksinkertaista, kunhan vaan saa selville kuinka se toimii. Hankalinta tässä laitteessa on se, että kaikki asetukset tehdään jumppereilla. Eli pelti auki, ja tietokoneistakin tuttujen jumppereiden kimppuun.

GD:n teknisellä puolella selostetaan, että käytössä on fpga-prosessoria, signaalia kellotetaan uudestaan, jitter eliminoidaan jne. Vahvistin toimii A-luokassa. Tuskin mitään muotisanaa puuttuu. Lisäksi kerrotaan, että laite sisältää audiofiilikomponentteja aina kondensaattoreita sekä resistoreja myöten. Tätä on hitusen vaikea uskoa, muun muassa ottaen huomioon laitteen hintaluokan. Eräs hifi-elektroniikan asiantuntija kurkkasi valmistajan kuvat laitteen sisältä, ja hänen mielestään esimerkiksi konkat ovat feikkejä, halpoja kiinalaisia. Tämä on helppo uskoa, koska väärennetäänhän Kiinassa vähän haasteellisempiakin juttuja, kuten vaikkapa McIntosh -vahvistimia. Kondensaattorin kyljen printti ei liene vaikea järjestää.

Mietitäänpä hetkinen laitteen hintapolitiikkaa. Sitä myydään Euroopassa (nykyään) hitusen yli 1300 € hintaan. Tuotteen tehtaan hinnasta sekä rahdista tulee maksaa tullausmaksu, päälle tulee vielä arvonlisävero. Lisäksi myyjän täytyy saada myynnistä katetta, yleensä pyritään 20-30% katteeseen. Lisäksi Kiinassa valmistajan täytyy saada katetta valmistamastaan laitteesta. Eli meillä 1300 € maksavan laitteen valmistushinta ei voi olla Kiinassa kovinkaan paljon. Pahoittelut jos yo. tekstissä oli prosenteissa virheitä, tarkoituksena on vain osoittaa että laitteen lopullisessa hinnassa on huomattavan paljon erilaisia kuluja, ja siten on hivenen vaikea uskoa laitteen sisältävän pelkästään high end -komponentteja sekä viimeisintä teknologiaa. Liitännät takapaneelissa ovat tosin hyvinkin laadukkaan oloiset.

Eivät ne laitteet siihen loppuneet

Kyseinen etuvahvistin oli vain osa saamastani pakettiarmadasta. Nimittäin mukana toimitettiin USB-silta Singxer SU-1 jossa on vieläpä modifioitu SoTM sCLK-EX kellopiirilevy. Lisäksi mukana on vielä ulkoinen kellolaite sekä Faradin laadukas virtalähde, joka toimittaa virran sekä ulkoiselle kellolle että USB-sillalle. Eli nyt pitäisi kyllä olla kellot ja virrat kunnossa.

Vertailtavat asiat

Tässä jutussa vertailen GD:n toimintaa esivahvistimena Focalin Archeen, sekä GD:n DAC vs. Anthemin DAC, sekä kuulokevahvistimien vertailu. Nyt on lisäksi kyseessä niin monipuolinen paketti, että erilaisia testejä voisi halutessaan suorittaa valtaisan määrän: GD:n DAC vs. oman Anthemini DAC vs. oman Focalin DAC, Kuulokevahvistinten vertailu, striimausvertailu läppäri & USB vs. Bluesound koksulla tai optisella, GD vs. Anthem etuvahvistimena, ja niin edelleen. Käytinkin erilaisiin kuuntelukokeisiin huomattavan määrän aikaa, USB-vertailut julkaisen seuraavassa jutussa. Mutta ihan kaikkea yllämainittua en kuitenkaan testannut. Lähdetään vihdoin itse asiaan: miltä mikäkin kuulostaa?

Ensimmäinen kuuntelukoe – Anthem DAC vs. GD DAC

Ensimmäisessä kuuntelutestissä kytken aluksi GD:n DAC-moodiin, ja sitten Anthemiin Chordin Shawline -RCA -piuhalla. Striimerinä käytän Bluesoundin node 2i:tä, vaihtelen sen koaksiaaliulostuloa GD:n ja Anthemin välillä. Tässä täytyy tietysti ottaa huomioon yksi muuttuja; nyt GD:n ja Anthemin välissä on RCA-johto, kun taas Bluesound on suoraan Anthemissa kiinni.

Nopeasti käy ilmi, että GD:n äänimaailma tällä yhdistelmällä on hitusen tumma; Noitalinna huraa!:n Peräseinäjoen teräsmiehessä yläbasso on korostunut, lautaset eivät ole yhtä kirkkaat kuin Anthemilla. Joissain biiseissä tämä on hyvä ominaisuus, joissain ei.

Happotesti mille laitteistolle tahansa on System of a Downin biisi Question! Siinä on akustisempaa osastoa, ja sitten rällätään oikein kunnolla. Tätä biisiä ei ole kovin helppo saada soimaan hyvin. GD:llä lopputulos on melkoisen heikko, rälläysosasto kylläkin soi hyvin leveästi, mutta muuten sointi on ohut kuin banaani, ja jossain määrin räikeä.

Hypocrisy on ruotsidödön kruunaamaton valtias; bändin Let the knife go in sisältää melkoisen hyvät bassarit, tällä biisillä on hyvä testata miten rankempi homma hoituu. Itseasiassa GD suoriutuu tästä kohtuullisen hyvin, bassot jytisevät paremmin kuin Anthemissa, mutta mukana on hieman omituista kumua.

Saman bändin tuoreempi Chemical whore -biisi tuottaa hieman erilaisen tuloksen, nyt GD:n basso on hieman höttöisempi eikä yhtä napakka, ja äänikuva on suppeampi.

Legendaarisen funk-orkesteri WAR:n hieno kappale Lowrider ei ole GD:n hommia. Nyt yläpäästä puuttuu tarkkuutta, ja hieno bassokuvio on pehmeämpi kuin Anthemilla.

Within Temptationin ensimmäiseltä levyltä löytyvä upea Restless on täysin Anthemin heiniä. Sello on selkeämpi, ja Anthemilla laulaja tulee enemmän eteen. Jostain ihmeen syystä GD:llä rumpusetin bassari kuulostaa purkkimaiselta. Itse bassokitara on GD:llä epämääräisempi ja hiukan voimakkaampi.

Alan Parsons Projectin Eye in the Sky on hyvin yksinkertainen biisi, ja GD:n voimakkaampi basso sopii tähän kappaleeseen hyvin. Akustiset kitarat ovat kuitenkin Anthemin heiniä.

Verrataan omenoita omenoihin

Verrataanpa viimein omenoita omenoihin, ja laitetaan GD etuvahvistimen moodiin. Eli nyt testikombinaatiot ovat seuraavat: Bluesound – coax – Anthem – Pääte, ja Bluesound – coax – GD – pääte. 

Päätän tällä kertaa aloittaa testauksen vanhalla kunnon Therionin Summernight Citylla, GD kytkettynä tositoimiin. Anthemiin verrattuna GD:n yläkerta sekä korkeammalta soitetut särökitarat hieman riipivät korvia, alakerrassa on jälleen voimaa mutta bassoa vaivaa epämääräisyys.

Ruotsalainen Opeth heitti Damnation -levyllä hyvästit death metalille, ja toi iloksemme upean, rauhallisen levyn jossa käytetään paljon akustisia kitaroita. On siellä toki sähkökitaraakin, mutta ilman särkijää. Levyn avaava Windowpane on todella kaunis kappale, ja toimii hyvin myös testibiisinä, varsinkin basson osalta. Tälläkin biisillä GD:n basson taso on liian korkea, ja diskantti on pinnassa. Virveli ei kuulosta virveliltä, vaan lautaselta. Ylenpalttinen basso ja turhan kovasti kilkattavat lautaset tuovat mieleen loudness -efektin, joka löytyi vahvistimista lähinnä 80-luvulla.

Siirrytään hetkeksi suomalaisen musiikin pariin. Suurelle osalle lukijakuntaa CMX:n Ruoste on varmaankin tuttu kappale. Siinä määräävässä osassa ovat akustinen kitara ja Yrjänän loistava laulusuoritus. Nyt lopputulos on GD:llä mielenkiintoinen: Yrjänän ääni tulee lähelle, äänikuva on hyvä, hitusen luonnollisuutta puuttuu mutta muuten hyvä suoritus.

Yksi isompi tekninen onglema ilmeni GD:n kanssa. En tiedä onko kyseessä juuri tämän laitteen vika vai tuotteen ominaisuus, mutta soittaessani 192/24 bit Wav -tiedostoja koaksiaaliliitännän kautta ei hommasta tullut mitään. Biisit peittyivät sihinään, ja aina silloin tällöin biisien vaihtuessa kuului pieni sekunnin-parin mittainen sähähdys. Tuo sähähtävä ääni kuului muistaakseni joskus muillakin formaateilla. Kokeilin tätä myös tietokoneen kautta USB-liitännästä, silloin ongelmia ei ilmennyt. Käytettäessä Anthemin tai Focalin etuvahvistimia mitään ongelmia ei ollut.

Äänenlaadullisena lopputuloksena tilanne on aika lailla sama kuin DAC-vertailussa, GD:ssä riittää alapäätä mutta se ei ole oikein laadultaan sitä mitä haen, vaan se on jotenkin epämääräinen.

Kuulokevahvistimien vertailu

Koskapa molemmat laitteet, Focal sekä GD, ovat panostaneet kovasti kuulokevahvistinpuoleen, täytyy niitä tietysti testata ja verrata toisiinsa. Itselläni on käytössä Focal Clear -kuulokkeet, Forza Audion Noir Hybrid -kaapelilla varustettuna. Johto liittetään kuulokevahvistimeen balansoidulla XLR-liittimellä. 

Focal on tehnyt laitteeseensa jänniä kikkoja, nimittäin muutamalle Focalin kuulokemallille löytyy oma asetuksensa, myös Clearille. Asetus ilmeisesti tekee pieniä muutoksia impedanssin suhteen. Olisi tietysti epäreilua käyttää vertailussa Focalin kustomoitua asetusta, joten en käytä Clearille optimoitua moodia, vaan valitsen kytkimestä hybrid-moodin, Hybrid-moodin sanotaan muistuttavan hiukan putkisoundia, ja voltage -moodin taas transistorisoundia. En nyt oikein osaa sanoa tuosta mitään muuta kuin sen, että omiin korviini hybrid-moodi on miellyttävämpi. 

Testiympäristö on tällä kertaa seuraava: bluesound suoraan kiinni koaksiaalikaapelilla Focaliin, ja kuulokkeet Forzan kaapelilla kiinni. Sama koskee tietysti GD:tä, koaksiaalikaapelilla kiinni Bluesoundiin, ja sitten XLR laitteen etupaneeliin.

Lähdetäänpä kuuntelemaan. Hollantilaisen todellisen musiikin auteurin, Arjen Lucassenin projektibändi Ayreonin massiivinen Castle Hall kuulostaa Focalilla selkeästi paremmalta; löytyy matalampaa bassoa, resoluutio on parempi, ja erikoista kyllä, huilu kuulostaa huomattavasti aidommalta.

Seuraava kokeilu onkin sitten kummallinen. Suomalaisen metsäfolk -orkesteri Tenhin Näkin laulu kuulostaa molemmilla kuulokkeilla hyvinkin samalta. Erot tuntuvat olevat niin pieniä, ettei niitä kannata edes yrittää raportoida. Todella erikoista. 

Erikoisen rakkauteni, Noitalinna Huraa!:n Peräseinäjoen teräsmiehen kohdalla eroja löytyy taas varsin reippaasti. Focalilla sointi on kirkkaampi ja pellit kuulostavat aidommilta, ja mukana tuntuu olevan enemmän resoluutiota.

Robbie Robertsonin Crazy River menee myös Focalille. Hienosti äänitetty biisi sisältää laajan äänikuvan, jonka laidoilla käytetään esimerkiksi tomeja. Focalilla tomit kuulostavat suuremmilta, äänikuva on laajempi ja aidompi, ja jälleen mukana on enemmän resoluutiota.

Kuuluisan italialaisen giallo- ja kauhuleffojen ohjaaja Dario Argenton elokuvien soundtrack on usein progebändi Goblinin tekemä. Yksi Argenton parhaita elokuvia on 70-luvulla julkaistu Suspiria, ja Goblin onnistui elokuvan soundtrackin suhteen loistavasti. Yksi kuuluisimpia kappaleita soundtrackilla on nimibiisi Suspiria. Goblinin kosketinsoittaja sekä biisintekijä Claudio Simonetti perusti vuonna 1999 bändin nimeltä Daemonia, ja se soittaa usein Goblinin soundtrack -biisejä. Suspiria -kappale on esimerkiksi siinä mielessä hyvä testibiisi, että siinä tapahtuu todella paljon, se tietysti asettaa laitteistolle vaatimuksia. Eikä mitään haittaa tietenkään se, että biisi on erinomainen. Kuuntelen nyt live-esitystä levyltä Live… Or Dead. GD:llä kuunnellessa biisi alkaa ihan lupaavasti, mutta biisin jatkuessa tulee esiin jonkinlainen kireys keskialueella, joka on parhaiten kuultavissa syntikassa sekä kitarassa. GD:llä esitys jää hieman mitäänsanomattomaksi, Focalilla esitys on kokonaisvaltaisempi.

Trans Siberian Orchestran Old City Bar sisältää pelkästään akustisia kitaroita sekä laulua. Biisi on erinomainen, ja myös hyvin äänitetty. GD:llä biisi on äänikuvallisesti tukossa, Focalilla kitarat ovat enemmän laidoilla. Ja tässäkin biisissä GD:llä on havaittavissa hieman tukkoisuutta keskialueella. 

Vaihdetaanpa seuraavaksi genreä. Ruotsalaisen death metalin kuninkaan, Hypocrisyn, erinomainen Let the Knife do the Talking jytisee kunnolla GD:n kanssa. Se on syvempi sekä voimakkaampi. Hyvä esitys.

Within Temptation on kulkenut pitkän matkan, erinomaisesta ensimmäisestä levystä ollaan siirrytty tekemään Nightwish -pastissia. Ensimmäisen levyn Restless on Focalilla huomattavasti parempi, piano, sello sekä laulu kuulostavat huomattavasti selkeämmältä, ja äänikuva on jälleen laajempi. Tilanne jatkuu samana, kun biisissä hieman myöhemmin tulevat mukaan rummut sekä kitarat. 

Vaihdan Focalista “vahvistintyypin” vielä voltage -moodiin, ja kuuntelen muutaman biisin.

Wickerman -leffan soundtrackin kaunis akustinen Willow’s Song on GD:llä jonkin verran verhotumpi, ja nyt voisi sanoa että nyt Focalin vahvistinta käytettäessä yläpäässä on hieman enemmän kirkkautta kuin aiemmin. Myös äänikuva on tuttuun tapaan hieman leveämpi, ja akustiset kitarat erottuvat tarkemmin.

Ram-Zetin avantgarde-black metal biisillä The Fall tykittää melkoisen hyvin Focalilla, nyt ero GD:hen on varsin suuri. Biisissä riittää energiaa ja potkua, tavaraa on tungettu mukaan melkoisesti.

Curtis Mayfieldin mainio, letkeä Pusherman on basson osalta GD:llä korostunut, ja korostus ei tarkoita tarkkaa bassoa vaan hieman epäselvää. Jälleen kerran GD jää jälkeen myös resoluutiossa erilaisten rumpujen ja kilkatusten kanssa.

Yhteenveto kuulokevahvistimista

On tietysti selvää, että joku vahvistin sopii joillekin kuulokkeille, joku taas toisille. Minun kohdallani oli hyvinkin selvää, että GD ei ollut omien kuulokkeideni kohdalla se oikea. Kuuntelin kuitenkin pitkän liudan biisejä, hyvin erilaisiakin, ja GD:n piirteet olivat yleensä hyvin samanlaiset. Mutta kuten sanottua, joidenkin kuulokkeiden kanssa GD voi mätsätä ihan hyvinkin yhteen.

Yhteenveto GD:stä etuvahvistimena

Harmillisesti GD antoi ulkoisesti, sekä nettisivun mukaan, paremman odotusarvon kuin mikä oli omalla kohdallani lopputulos. Äänellisesti laite on ainakin minun ympäristössäni hieman tumma ja verhoutunut, joskus lopputulos voi olla myös ylikireä. On hyvin omituista, että laitteeseen on laitettu valtaisa määrä eri asetuksia, mutta niiden valinnat täytyy tehdä erinomaisen vaivalloisesti jumppereita vaihtelemalla. Erinomaisen hienoa laitteessa on liitäntäpuoli, josta ei puutu yhtään mitään. Ilahduttava ominaisuus on i2s -liitäntä, josta en vielä tätä ennen ollut edes kuullut.

Melkoinen ristiriita on siinä, että laitteen kerrotaan olevan viimeisintä high end -teknologiaa, mutta käyttöohje ja osin muukin laitteesta löytyvä tekninen selostus ovat hyvin alkeellisia ja huonolla englannilla kirjoitettuja.