Ostin ensimmäisen subwooferini noin viisitoista vuotta sitten. En koskaan edes kokeillut, miten se toimii musiikin kanssa, käytin sitä pelkästään antamaan elokuviin lisää jyskettä. En kyennyt mieltämään, että jos on hyvät pääkaiuttimet, mitä käyttöä on subwooferilla. Ja jostain syystä mielessäni soi aikoinaan Musiikin äänessä kerrottu “totuus” siitä, että nämä yhdistelmät eivät toimi. (Minulla ei ole mitään kyseistä lehteä vastaan, päinvastoin arvostan suuresti heidän tekemäänsä erinomaista pioneerityötä).

Yritin saada vanhaa subbariani toimimaan, mutta siitä sai aikaiseksi pelkkää muminaa. Automaattinen päällekytkeytyminen oli hajonnut jo aikaa sitten, joten päätin että nyt on aika hankkia uusi.

Matkustin Turkulaiseen Hifimestaan tiedustelemaan tilannetta, ja heidän mielipidettään siitä, onko mieltä yrittää saada subbaria toimimaan musiikilla yhdessä kaiuttimien kanssa, vai menenkö perinteisellä leffalinjalla. Meillä oli itseasiassa hyvinkin pitkä keskustelu aiheesta. Minut saatiin vakuuttuneeksi siitä, että kannattaa ainakin kokeilla miten subbari toimii musiikilla pääkaiuttimieni kanssa (System Audio Explorer Master). Kyseisellä firmalla on REL:n edustus, ja heidän mukaansa REL:n subwoofereilla on varsin hyvä hinta-laatusuhde.

Päädyimme siihen, että otan subbarin mukaani, kokeilen sitä, ja ilmoitan sitten mitä haluan tehdä: löytyikö sopiva malli, toimiiko homma vai ei, onko hinta kohdallaan jne. Kotiin lähtenyt malli oli REL HT/1205 MK II, listahinnaltaan 899 €. Tavallaan kuulostaa edulliselta, mutta kun miettii, että kahden subbarin hinnalla saisi jo kohtuu hyvät kaiuttimet, niin ymmärtää että eivät nämä aivan ilmaiseksi tule. No, jotkut maksavat usb-kaapelistakin enemmän, eli asiat ovat aina suhteellisia.

Tietysti hintasuhdetta miettiessään täytyy ottaa huomioon, että subbarissa on mukana vahvistin, kotelon täytyy olla varsin jykevää tekoa, ja kyseessä ei välttämättä ole mikään volyymituote. Eli kyllä tuolle pätäkälle tavallaan vastettakin saa, ajattelemalla jo pelkästään näitä asioita.

Kotona hikeä ja tuskaa

Viime syksynä sain rakennettua itselleni miesluolan, ja olen ollut siihen kohtuullisen tyytyväinen. Olen viettänyt kymmeniä tunteja kaiuttimien ja kuuntelutuolin oikeaa paikkaa hakien, sekä akustoinnin tekemisessä. Nyt seison sitten täysin uuden asian edessä, kun homma pitäisi optimoida niin, että subbari saadaan integroitua pääkaiuttimien kanssa. 

Entinen subbari sijaitsi kahden laiteräkin keskellä, eli suoraan edessäni. Siinä oli kaksi isoa refleksiaukkoa taaksepäin, REL:n mallissa on suljettu kotelo. Kokeilin tietysti ensimmäiseksi helpointa ratkaisua, ja sijoitin uuden subbarin vain vanhan tilalle. Varsin pian selvisi, että tuolla sijoituksella homma ei toimi. 

REL:n nettisivuilla (REL Acoustics | Home Theater Subwoofers) on pitkä liuta lyhyitä videoita ja muita ohjeita, jotka auttavat sijoituksessa, ja lähestulkoon kaikessa muussakin eteentulevassa. Kävi ilmi, että hyvin todennäköisesti subbarin paras sijoituspaikka on etukulmassa. Sivustolta löytyy jopa erinomaiset ohjeet subbarin sisäänajoon.

https://rel.net/blog/tag/how-to/

Eipä siinä sitten muuta kuin miettimään, että miten REL saadaan kulmaan mahtumaan. Kyseessä ei ole ihan pieni boksi, kokoa on suunnilleen 40 senttiä joka suuntaan, ja painoa on kertynyt kaksikymmentä kiloa. 

Mittatikku kädessä kävi selväksi, että joudun siirtämään kaiuttimiani vajaa kymmenen senttiä eteenpäin. Tämä on tietysti ikävä uutinen, kun olen kaiuttimien paikan hieronut suunnilleen juuri niin hyväksi kuin sen voi saada.

Mutta ei auta, pakko lähteä kokeilemaan. Siirrän toisen kaiuttimen kokonaan pois tieltä jotta saan subbarin paikalleen. Subbari kulmaan, ja sitten molemmat kaiuttimet paikalleen niin, että ne ovat sentilleen samalla kohdalla. Musiikki soimaan ilman subwooferia, ja huomaan että mennyt loisto on todellakin mennyttä. Suurin ongelma on basson taso, ja äänikuvakaan ei ole enää aivan kohdallaan. Lähden mutu-tuntumalla siirtelemään kaiuttimia ja nojatuolia, mutta nihkeää on. Kaiken muun saan viimein toimimaan hyvin, mutta bassopuolellta on lähtenyt voimaa. 

Kännykkä ja soundigeneraattori avuksi

Sitten keksi asentaa kännykkääni (android) frequency sound generator -ohjelman, joka on itseasiassa aivan tavattoman kätevä softa varsinkin silloin, kun haetaan bassopään toimintaa. Ohjelmalla voi syöttää stereoille (esim. Bluetoothin kautta) haluamaansa taajuutta, säätää balanssia, valita kaiuttimen johon signaali menee, käytetäänkö kantti- vai siniaaltoa vai jotain muuta, jne. Kuljen jonkun aikaa ympäri huonetta, välilä vaihdellen taajuutta. Löydän kohdan, jossa basson taso alkaa olla sopiva nojatuolin sijaintia ajatellen. Hassua on se, että huonemoodi löytyy täysin huoneen takaseinältä, siellä kuuluu melkoinen murina.

Nyt siis kaiuttimeni soivat kuuntelupaikalle suunnilleen niin hyvin kuin mahdollista, ja on aika alkaa kokeilemaan miten subwoofer istuu kuvioon. Minulla on etusena käytössä Anthemin AVM-60, jossa on varsin monipuoliset säätövarat. Siinä voi säätää esimerkiksi kaiuttimien ja subbarien voimakkuutta desibelin tarkkuudella, ja mukana on myös jakosuodin, jolla voidaan säätää eri kaiuttimien ja subbarin välistä jakotaajuutta. Kokeilen eri vaihtoehtoja, oikeastaan heti käy selväksi, että sopiva jakotaajuus on 40 hertsiä subbarin ja pääkaiuttimien välillä. Isompi työ onkin sitten siinä, että sopiva voimakkuus löytyy. Käytän ensin Anthemin karkeampaa säätöä, ja sitten vielä hienosäätöä REL:stä. 

Ihan tällä ei vielä päästä maaliin, vaan REL:n paikkaa pitää hakea suunnilleen sentin-parin tarkkuudella. Ja sitten taas voi joutua säätämään voimakkuutta. Frequency generator on taas hyötykäytössä.

Mutta vihdoin pääsen kohtuullisen hyvin juuri siihen tulokseen mitä hain: subbari ei “kuulu”, vaan se jatkaa pääkaiuttimien toistoa alapäässä tekemättä itsestään numeroa. Elokuvissa REL suorastaan loistaa, toisto on jykevää, räjähtävää ja nopeaa.

Musiikintoistossa olen tilanteeseen muuten tyytyväinen, mutta huomaan, että todennäköisesti vieläkin parempaan tulokseen pääsisi sillä, että hankkii vielä toisen REL:n vastakkaiseen kulmaan. Vahva veikkaukseni on, että tämä liike tulee vielä tehtyä. 

Yksi Anthemin hyviä puolia on se, että siihen voi ohjelmoida neljä eri profiilia, joihin jokaiseen voi laittaa täysin omanlaisensa asetukset; jakotaajuudet, voimakkuudet jne. Otin ne kaikki käyttöön: “Hifein” vaihtoehto, jossa subwoofer ja kaiuttimet toimivat parhaiten yhdessä. Sitten on yksi profiili ilman subwooferia, kotiteatterimoodi sekä “heavy” -profiili, jossa on laitettu subbarille enemmän voimakkuutta. Tämä toimii usein varsin miehekkäästi metallimusiikin kanssa. 

Lopputulos?

Näköjään sitä voi “miehen iässä” vieläkin oppia uutta. Subwooferin käyttöönotto oli varsin sivistävä kokemus, enkä siitä enää voisi luopua. Monestakin tutusta biisistä on löytynyt alapäästä juttuja, joita ei ole ennen huomannut. Työtä lisäbasson käyttöönotto vaatii kovasti, aikaa kuluu reippaasti, kokeiluja sekä laitteiden siirtelyä tulee tehtyä. Ja edessä on vielä pieni taloudellinen toimenpide, jotta toiseenkin kulmaan saadaan subbanen möllöttämään.

En tietenkään väitä, että subwoofer on jokaiselle autuuden tuova asia, tai että jokaisen tulisi sellainen hankkia. Omaan ympäristööni tuo tuntuu hyvin sopivan, ja tähän varmasti auttavat esimerkiksi etuvahvistimen hyvät ja monipuoliset säädöt (myös REL:n päässä), ja tietysti se että huone hommaan soveltuu.