Graham Slee Projects on englantilainen laitevalmistaja, joka aloitti toimintansa vuonna 1998 esittelemällä tuolloin ensimmäisen levysoitinetuvahvistimensa. Tuon jälkeen valikoima on laajentunut useammilla levysoitinesivahvistimilla, kuuloke- ja päätevahvistimilla sekä DACilla. Myös erilaiset liitäntäjohdot kuuluvat valmistajan sortimenttiin. Testissä on tällä kertaa valikoiman hintavamman pään MM-äänirasioille sopiva levysoitinetuvahvistin eli RIAA-korjain.

Nyt testattavana oleva Reflex M -RIAA sisältää myös PSU1 -virtalähteen joka on hintavampi kahdesta tarjolla olevasta vaihtoehdosta. Yhdessä paketissa tämä kombinaatio kurittaa kukkaroa 939 euron verran. PSU1 -virtalähdettä voidaan käyttää myös upgrade -osana moneen muuhun Graham Sleen tuotteeseen, ja erikseen hankittaessa hintaa virtalähteellä on 270 euroa. Ei mikään halpa laite, mutta valmistajan mukaan kyseessä on huomattava äänellinen parannus ”tavalliseen” virtalähteeseen verrattuna.

Fyysinen ensivaikutelma

Paketista purettaessa Reflex M ja PSU1 -yhdistelmä tuottaa pienen pettymyksen; virtalähde on mitäänsanomaton, joskin painava, hieman kotikutoisen oloinen musta möykky. Itse RIAA on sinänsä asiallinen alumiiniprofiilikoteloon kasattu laite, joskin varsin kevyt ja pienikokoinen sellainen. RCA-liittimet ovat kullatut ja asialliset, joskaan eivät erityisen korkealaatuiset. Maaliitin on kultaamaton pieni arkinen ruuviliitin – ei niin että tällä olisi mitään tekemistä äänenlaadun kanssa, mutta tähän hintaan olisi odottanut saavansa jo hieman vakuuttavampaa designia. Virtakytkintä laitteessa ei ole, vaan valmistaja suosittelee että virta pidetään jatkuvasti päällä.

Tositoimiin

Valmistaja suosittelee Reflex M’lle vähintään vuorokauden mittaista sisäänajoa ennen vakavampaa kuuntelua. Keskustelualueilla on raportoitu äänenlaadun paranevan vielä parinkin viikon ajan käyttöönoton jälkeen. Sijoitin laitteen oman, referenssinä toimivan Consonance PM-6 RIAA’n viereen ja kytkin virran päälle. Noin vuorokauden kuluttua siirsin johdot Reflex M’n perään ja kytkin vahvistimesta päälle oikean sisääntulon. Ensimmäiseksi huomasin kaiuttimista kuuluvan vienon sirinän – ei kai laitteen häiriöetäisyys näin huono ole? Ongelma onneksi poistui kun irrotin Consonancen sähköt pois jakoblokista. Reflex M on selvästi herkkähipiäinen ulkoisille häiriöille.

Sirinäongelman ratkettua oli aika laittaa ensimmäinen levy lautaselle: kevyenä johdantona tuleville tositoimille käytin Eppu Normaalin erinomaisilla soundeilla varustettua Rupisia riimejä karmeita tarinoita -vinyyliä. Kyllä Suomessakin on osattu tehdä tasokkaita äänityksiä kunhan vain tekijöinä on asiansa osaava porukka. Levyn avaava Taivaassa perseet tervataan on bändin statement kaksinaismoralismia ja holhousvaltiota vastaan. Ensimmäisenä havaintona huomasin kuinka Martti Syrjän äänessä on totuttua enemmän läsnäolon tuntua. Biisin edetessä kitara, basso ja rummut tulevat mukaan ja hämmästyin kuinka tanakkana rytmiryhmä soi; varsinkin bassotoisto pyyhki Consonancella lattiaa. Bassotoisto on jyhkeää mutta ei lainkaan yksinuottista, ja basistia on helppo seurata. Jo alussa koettu läsnäolon tuntu vain lisääntyi ja imi minut mukaansa livemäisellä olemuksellaan. Onko tämä sitä paljon puhuttua musikaalisuutta?

Lisää levyjä lautaselle

Manfred Mann’s Earth Bandin Solar Fire on klassikkoalbumi jonka soisin kuuluvan jokaisen 70-luvun meiningistä pitävän levyhyllyyn. Varsinkin levyn A-puolelta löytyvä raita In the Beginning, Darkness on mitä mainioin pala rockimmasta menosta pitäville. Reflex M suoritui tästä biisistä liput hulmuten – rytminen poljento sai jalan naputtamaan tahtia ja jälleen bassotoisto yllätti selkeydellään ja ulottuvuudellaan. Kitarat levisivät kaiuttimien ulkopuolelle ja symbaalit sekä hi-hat sihahtelivat ja kilahtelivat juuri niinkuin pitää.

Suzanne Vegan Solitude Standing -klassikko aukeaa isona ja kolmiulotteisena kuunteluhuoneeseen. Suzanne on astunut ulos stereoista ja esiintyy huoneessani paraatipaikalla! Bändin tekemisiä on ilo seurata ja musiikki soljuu vaivattomasti. Esityksen elävyydessä ja kolmiulotteisuudessa viedään verrokkiani 6-0.

Onko Wish You Were Here Pink Floydin paras levytys? Tästä voidaan olla monta mieltä, mutta levyn hyväsoundisuudesta vain yhtä: levy elää ja hengittää orgaanisesti, sen soundipolitiikka on hiottu viimeisen päälle kohdalleen ja kaikki palvelee vain yhtä päämäärää – musiikkia. Nyt tuntuu siltä että Reflex M on soundillisesti avautunut vielä hiukan lisää, varsinkin yläpää on saanut lisää ilmaa ja sävyjä sointiinsa.

Synergiaa havaittavissa

Levysoittimen virkaa minulla toimittaa Linn LP12 Majik ryyditettynä Hercules -virtalähteellä sekä varustettuna Linn Adikt MM-äänirasialla. Tähän soittimeen yleisesti yhdistetään musikaalisuus, rytmisyys ja soinnin avoimuus. Samanlaisia ominaisuuksia havaitsin myös Reflex M’n soundissa. Basso- ja kitaravelho Abraham Labonielin Koinonia -jazzbändin albumilla Frontline toisto oli erinomaisen irtonaista, ja Greatest Love -biisin alun bassosooloilu kuulosti huomattavasti elävämmältä kuin aiemmin. Vaikka äänimaisema on tungettu täyteen monenlaisia soittimia, ei seurattavuus tuottanut ongelmia vaan jokaista instrumenttia pystyi niin haluttaessa seuraamaan erikseen. Tahtoipa jopa käydä niin että musiikki vei mennessään ja turha hifistely jäi taka-alalle. Tämä, jos joku, on hyvä merkki.

Jäähyväiset ritinöille?

Nettisivuillaan Graham Slee kehuu Reflex M’n vähentävän levyiltä kuuluvia ritinöitä ja napsumisia. En tiedä miten tuon aikaansaaminen levysoitinesivahvistimessa on mahdollista, enkä myöskään havainnut moista ominaisuutta verrattuna omaan referenssiini. Ehkä jossain toisessa systeemissä eroja on valmistajan mielestä kuulunut, olisi tietysti outoa että moinen ajatus vedettäisiin ihan hatusta.

Yhteenveto

Reflex M on hyvä RIAA. Tämä tuli selväksi useamman viikon kestäneen vertailun aikana – ei omistamani Consonancekaan huono ole, mutta se hävisi selkeästi kaksintaistelun jokaisella osa-alueella, jos fyysistä olemusta ei oteta huomioon. Reflex M on myös tavallaan aika sympaattinen tuote kotikutoisuuksineen kaikkineen, ihan vähään aikaan ei ole näin selkeää käsityön leimaa omaavaa tuotetta tullut vastaan.