Vaikka moni voi pitää syksyn saapumista haikeana ja vähän ikävänäkin asiana, hifiharrastajalle pilvessä on myös hopeareunus; vuosittaiset Messukeskuksen hifimessut pidetään perinteisesti syyskuussa.
Tällä kertaa messuilla on näytteilleasettajia perinteistä vähemmän, johtuen rakennuksen remontista. Tämä ei menoa ehkä sinällään haittaa, jääpä nyt enemmän aikaa käydä jokainen huone läpi. Yleinen kiinostuskaan ei messuja kohtaan tunnu juuri kärsivän, porukkaa piisaa, ja ilmeisesti Habitare-messujen puolelta tullutta nuorempaa väkeäkin kulkee käytävillä sekä hengailee aulassa.
Olisi tietysti toivottavaa, että tämä mahdollisuus uudenlaisen porukan houkuttelemiseksi hifiharrastuksen pariin osattaisiin käyttää kunnolla hyödyksi. Mitä asialle voitaisiin tehdä? No ensiksikin opasteita voitaisiin lisätä, ja näkyvälle paikalle voitaisiin laittaa esille “messuiluohje” tai “messuetiketti”. Tämä olisi helppo toteuttaa vaikkapa isolla näytöllä. Ja entäpä hifin, äänentoiston ja hifiharrastuksen matalan kynnyksen lyhyt esittely sekä Q&A pari kertaa päivässä vaikka siinä yläaulassa?
Harmaapartaisille messusauroneille messuilu on tietysti tuttua touhua, mutta Habitaren puolelta paikalle eksyvä 20-30 -vuotias pariskunta on taatusti ihmeissään että mitä täällä oikein tapahtuu.
Ja pieni toive vielä messujen järjestäjälle: käytävien alkuun olisi hyvä laittaa lappu, mikä firma löytyy mistäkin huoneesta. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse ihmetellä kännykästä että missä mitäkin pitäisi olla.
Muuten voin vain kehua järjestelyjen sujuvuutta, jo ensimmäisen kerroksen vastaanotosta asti tuntee jälleen kerran olevansa tervetullut hämmästelemään äänentoiston viimeisintä finaalia.
Pidemmittä esipuheitta, lähdetään käymään läpi messujen saldoa omalta kohdaltani. Perinteisesti jätän kuulokesetit väliin, niihin ei oikein oma mielenkiintoni tai kompetenssini kohdistu.
Audiokauppa / yläaula
Audiokauppa on nähnyt kunnolla vaivaa yläaulan sisustukseen. Paikalle on roudattu melkoinen määrä tavaraa – löytyy levysoittimia, subbareita, kaiuttimia ja niin edelleen. Esillepanossa on nähty kiitettävästi vaivaa, kohtuullisen isoon tilaan on saatu tuotteet näyttävästi esille. Omiin silmiini hienoin laite on Pro-Jectin ELVIS LSE-levysoitin, joka tuo itselleni Elviksen sijaan mieleen William Gibsonin cyberpunk-maailman. Tämä kelpaisi hakematta scifi-leffoihin ja -sarjoihin.
Vähän kauemmaksi Audiokaupan pääosastosta, ison television viereen, on sijoitettu kaksi kappaletta Kefin kaiuttimia. En tiedä ovatko nämä Audiokaupan paikalle tuomat vai ei, mutta olen positiivisesti yllättynyt soundista – en ole aikoihin ollut kovin suuri Kef-fani. Toki täytyy ottaa huomioon, että tila on hälyinen ja paikka aika huono, mutta silti tekevät positiivisen vaikutuksen.
Perinteikkään Kruunuradion osastolta löytyy hyvällä tavalla takuuvarma setti. Accuphase on aina tehnyt laadukkaita laitteita musiikinkuunteluun, ja japanilaisesta konservatiivisesta muotoilusta pidän ainakin itse.
Kaiuttimille signaalia puskee Accuphasen integroitujen vahvistinten lippulaivamalli E-800S (reilut 42 000 € kokoonpanosta riipppuen), 50 wattia aitoa A-luokkaa kahdeksaan ohmiin lämpimien syysiltojen takaamiseksi. Vahvistimelle signaalia taas tuottavat D/A-muunnin DC-500 , sekä “digitaalinen ekvalisaattori” DG-78 – ilmeisen monipuolinen laite soundin tasoitteluun huoneessa. Lainausmerkeissä käyttämäni nimitys ei todellakaan kerro kaikkea tästä laitteesta – siihen sisältyy automaattinen korjaustoiminto mikrofonin avulla, ja haluttu taajuusvaste voidaan jopa piirtää kosketuskynällä suoraan näytölle! Spektrianalysaattori kuuluu myös ominaisuuksiin.
Äänilähteen virkaa toimittaa kovasti positiivista huomiota saanut Eversolo DMP-A6 striimeri.
Kaiuttimina käytössä ovat Audio Physicin Cardeasit, halvalla ei mennä tässäkään vaan ohjehinta ylittää 40 kiloeuroa. Vieressä nököttävät lisäksi Velodynen SPL-X10 subbarit.
Kruunuradion huone messuilla on äänentoistollisesti ehkä vaikein mahdollinen. Neliöitä ei kovin paljon ole, ja laitteiden sekä kaiuttimien takana on kaareva lasiseinä. Vaikka käytössä oleva elektroniikka kuuluukin parhaaseen A-ryhmään, ja kaiuttimetkaan eivät jää näistä jälkeen, tuntuu siltä että soundi ei vain kunnolla avaudu vaan jää hiukan lähtökuoppiin. Kuultavissa on se, että eri osa-alueet ovat tasapainossa, mutta lopputulos on kuitenkin mielestäni hieman vaisu. Lasken ongelman huoneen piikkiin, tätä settiä olisi varmastikin erittäin miellyttävä kuunnella paremmissa olosuhteissa.
Mitron huone kuuluu Hifimessujen luotto-osastoon siinä mielessä, että soundin tasokkuuteen voi aina luottaa. Välttämättä huikeita yllätyksiä, hattaroita tai ilotulituksia ei ole tiedossa, vaan mainiota musiikintoistoa sekä varsinkin sitä hyvää musiikkia.
Ilahduttavasti äänilähteenä toimii peräti kaksi vinyylisoitinta – hauskan värinen Linn Sondek, sekä panssarivaunumainen 36-kiloinen Kuzma Stabi R.
Sondek-kokoonpanon ohjehinta on 8790 euroa, sisältäen perusversiota paremman sisärungon sekä virtalähteen. Äänivartena toimii perusmalli Krane, sekä hinnat alkaen-äärirasia Koil – MC nimensä mukaisesti.
Kuzman soittimessa on useampaa astetta raskaampi kalustus. Soittimen rungon hinta on 9490 €, 4Point-äänivarsi vie 8520 € ja äänirasiallekin hintaa tulee 3400 euroa. Nyt mennään astetta Habitaren bluetooth-vinskasoittimia vakavammassa osastossa.
Setistä löytyy myös Linnin paremman pään Selekt-etuvahvistin, sekä Lejonkoun Tundra-monopäätteet. Kaiuttimina OePhi Trancendence 2.5, ja johdotuksena joka puolella tietysti myös OePhi:n tuotteet.
Vierailen huoneessa pariin otteeseen, piikkipaikalle en pääse sillä väkeä piisaa. Kaikesta huolimatta soundi on hieman sivustakin kuultuna tasapainoinen ja miellyttävä, hyvää musiikkia mustalta kiekolta on aina mukava kuunnella. Äänentoiston tasapainoisuuteen vaikuttavat positiivisesti varmaankin myös Diffan-diffuusorit, joita soisi käytettävän useammassakin paikassa – nyt huomasin niitä tämän huoneen lisäksi Mr Hifin käytössä.
Audiokaupalla on aulatilan lisäksi huone, jossa esillä on perinteikkään Yamahan kotiteatteriosastoa. Kuultavissa ovat aktiiviset, langattomat uutuuskaiuttimet NX-70A:t, sekä EISA-palkinnon voittanut Soundbar-järjestelmä True X Surround 90A. Tässä mukana ovat myös pienet, saippuapurkin kokoiset takakaiuttimet sekä subwoofer. Itse soundbar sisältää peräti kaksitoista kaiutinta, ja laitteessa kykenee säätämään reaaliaikaisesti tilanteen mukaan. Kyseessä on jo hieman vakavammin otettava järjestelmä, ohjehintaakin kertyy 2592 euroa.
Olen paikalla soundbar-järjestelmän esittelyn aikana, näytöltä pyörii elokuva jota äänijärjestelmä toistaa melkoisella äänenvoimakkuudella. Vakuuttavalta kuulostaa, mutta suuri huone ja iso volume saavat äänen ehkä hieman ylärajoille, ja pientä kiristelyn makua on ilmassa. Tavallisessa kotikäytössä kyseessä on varmastikin oiva järjestelmä.
Ideaali on saanut paikalle juuri maahantulleet Audiovectorin uutuuskaiuttimet, malliltaan R5 Arreté. Oheiskalustona toimivat Eversolon T10 striimeri (2290 €), Eversolo Z10 DAC (1990 €) sekä Primaren Pre 35 etunen (4400 €) sekä Primare 35.2 pääte (3200 €).
Olen vuosien varrella päässyt kuuntelemaan Audiovectorin malleja jo useampaan otteeseen, ja olen niiden soundiin tykästynyt. Metallisepon unelmakaiuttimia ne eivät välttämättä ole, mutta muuten hyvinkin yleispäteviä ja hyviä soinniltaan.
R5 Arreté on toimintaperiaatteeltaan 3,5-tie, ja sisältää luonnollisesti AMT-diskantin sekä lukuisia muitakin hienouksia. Aivan taskurahalla R5-pari ei kotiin kulkeudu, euroja pitää pulittaa 19 950 kappaletta.
Soundi on tässä huoneessa suhteellisen kirkas ja tarkka, toisaalta alapäätäkään ei jää puuttumaan. Hyvä ja tasapainoinen lopputulos – kohtuullisen hintaisella elektroniikallakin saavutettuna.
Paljon etukäteiskuhinaa on aiheuttanut Harmanin ja Radiokulman osasto, jolle tulossa olivat JBL:n massiiviset huippukaiuttimet, JBL Summit Everestit. Painoa 256 kiloa per laatikko, hintaa parille noin 160 000 euroa. Harmillisesti huoneessa on ensimmäiseksi esillä lappu, jossa kerrotaan että kaiuttimet eivät ehtineetkään mukaan messuille. Ikävä juttu, mutta hyvä kun asiasta kerrotaan näin näkyvästi.
Kaikesta huolimatta tälläkin osastolla on mielenkiintoisia laitteita. Elektroniikka koostuu harvemmin kuultavissa olevista, legendaarisen Mark Levinsonin tuotteista. Kaiuttimina on nyt kaksi eri vaihtoehtoa, joita soitetaan välillä vaihdellen: JBL Summit Pumori sekä Arcam R45.
Suuri huone on täynnä kuuntelijoita, ja kyllähän se helposti ja sujuvasti musiikilla täyttyy. Varsinkin JBL:n kanssa dynamiikkaa riittää loputtomasti, ja iskuäänet toimivat jykevästi kuin höyryleka.
Mapitaren osasto sisältää harvinaisempaa herkkua. Äänilähteenä toimii itselleni aiemmin tuntematon LinQ-verkkosoitin (6350 €) sekä La Scala DAC (7850 €).
Vahvistin on löytynyt tuttuun tapaan Pathoksen valikoimasta, tällä kertaa mennään edullisemman pään Classic One MK3-integroidulla (3906 €).
Kaiuttimet ovat Toscana F (4580 €), Toscana on tavallaan Rosso Fiorentinon “poikapuoli” – nämä ovat Rosso Fiorentinon edullisempaan hintaluokkaan kehittämät toistimet ja oma merkkinsä.
Kun katsoo setin hintaa, selvästi suurin osa kustannuksesta muodostuu etupäästä – verkkosoittimesta sekä DACista. Nyt on laitettu ammoisen Hifi-lehden periaatteet toiseen asentoon – miten homma toimii?
No, lyhyesti sanottuna varsin hyvin. Soundi on hyvin kohdallaan, eikä suinkaan tylsä, vaan välillä esimerkiksi sähköistä musiikkia soitettaessa mukana on kivasti yllätysmomenttiakin. Myös klassinen toimii hienosti, kyseessä on kokonaisvaltainen onnistuminen – tosin huoneen vaikutuksen äänessä kyllä huomaa.
Mareksound on panostanut huoneen sisustukseen oikein kunnolla – ja tällä tarkoitan etuosasta löytyvää elektroniikkaa. Nimittäin Dan D’Agostinon vahvistimet ovat mielestäni aivan tavattoman hienot ulkoasultaan – sujahtaisivat vaivattomasti monenlaiseen scifi-leffaankin. Kokonaisuudesta löytyy C2 Z-etuvahvistin (80 000 €) striimausmoduulilla (15 000 €) varusteltuna, sekä Momentum Z-monopäätteet (155 000 € parilta). Ihan normaalia palkkatyötä tekevälle melkoinen pino euroja kasaan laitettavaksi.
Komennettavana vahvistimilla on JBL:n raskaamman pään Summit 2-kaiuttimet (80 000 € /pari).
Signaalit setissä kulkevat Audioquestin tuotteiden kautta – muistan kuinka jo 80-90 -lukujen taitteessa Audioquestin kaapeleilla oli hintaa vallan reippaasti, meno ei tuosta ole nykyään juurikaan rauhoittunut. Setissä esimerkiksi 2 x 3 metriset Thunderbird extreme -kaiutinjohdot kustantavat 20 299 €, ja metrin mittaiset Dragon XLR-kaapelit rapisuttavat lompakosta 11 374 €.
Reippaan kokoiseen huoneeseen on sijoitettu jonkin verran akustointielementtejä, ja tietysti myös runsas kuunteluseurakunta toimii eräänlaisena vaimentimena. Soundi on maukas, menevä ja JBL:n monstereissa riittää hönkää.
Akustiikkaguru Risto Anttila on tuttu näky viime vuosien messuilta. Yleensä hänellä on ollut varattuna kaksi huonetta, joista toinen on ollut akustoimaton, ja toinen akustoitu hänen suunnittelemillaan Diffan-diffuusoreilla sekä Bassan-bassoansoilla. Mainio demo akustoinnin kannattavuudesta.
Tällä kertaa näitä huoneita ei ole käytössä, vaan kahdella eri näytteilleasettajalla (Mr Hifi sekä Mitro’s Sound Factor) olivat töissä Diffan-diffuusorit. Nyt Risto keskittyy ihmisten kohtaamiseen ständillä, ja hyvin kuuluu kiinnostusta olleen. Hienoa; akustiikan kuntoon saattaminen on tärkeä asia.
Herra Hifin osasto on todellinen source first: dCS:n hämmentävän massiivinen Varése-digijärjestelmä sisältää esimerkiksi mono-dacit, core-yksikön joka hoitaa mm. striimauspalvelut ja signaalin filtteröinnit enen kuin signaali toimitetaan dacien käsiteltäväksi. Lisäksi löytyy vielä yksikkö jonka kautta koko järjestelmän ohjaaminen tapahtuu. Kellotustakin varten löytyy luonnollisesti oma yksikkönsä. Signaalit järjestelmän osien välillä kuljetetaan erityistä Actus-liitäntää ja kaapelia käyttäen. Kotiin järjestelmä lähtee vaatimattomalla, noin 244 000 euron hinnalla.
Kaiuttimina Mr Hifi käyttää vallan mainioita toistimia rakentavan PMC:n Prophecy 9:t. Näiden kaiuttimien hintaluokka on maltillisesti kymmenen kiloeuron tietämillä. Valtavirrasta poikkeavat kaiuttimet on toteutettu PMC:n suosimalla transmissiolinjalla. PMC:tä komentamassa on Pass Labsin integroitu vahvistin.
Mieluista on myös se, että laadukkaan äänentoiston turvaamiseksi käytössä on peräti kahdeksan Diffan-diffuusoria.
Nyt on panostettu myös esittelyihin, mukana ovat sekä dCS:n että PMC:n valmistajan esittelijät, sekä myös kotimaista osaamista edustava Tomi Pietilä jonka osaamisesta olen kirjoittanut aikoinaan jutunkin.
No, miltä se sitten kuulostaa? Lyhykäisesti sanoen, hyvältä. Äänikuva on iso, tarkka mutta ei ylianalyyttinen. Musiikki tulee hyvin ulos kaiuttimista, tunnelma on positiivisessa mielessä livemäinen. Tätä on ilo ja miellyttävä kuunnella – huone täyttyy musiikista. Suurin ongelma on se, että huoneen takaosassa oleva ovi on auki, ja jostain syystä jengi hölisee käytävällä melkoisen lujaa sekä jatkuvasti, ymmärtämättä että huoneen puolella älämölöä ei ehkä kaivata.
dCS:n esittelijä pitää myös mielenkiintoisen demon, jossa verrataan edullisemman (…) pään Vivaldi-dacin ja Varésen toistoa. Hämmentävästi olen kuulevinani yllättävänkin selkeän eron pianon soinnissa, varsinkin leveydessä ja vokaaleissa. Jännää.
Iso hatunnosto Mr Hifille mahtavasta panostuksesta!
Sillisalaattia
Mukana messuilla on myös liuta pienempiä esittelijöitä käytävien ja aulan varsilla. Kaiku Root on hieno keksintö kuulokkeiden säilytykseen, Keltainen jäänsärkijä on roudannut paikalle liudan älppäreitä sekä cd-levyjä, ja useammassakin paikassa pääsee kuulostelemaan kuulokkeita (Hifiharrastajilla on paikalla hauskasti Frameryn koppi kuuntelua varten). Ideaali.fi on laittanut riviin ison liudan kovassa iskussa olevan Eversolon tuotteita.
Toiveita messuesittelijöille
Jälleen kerran kiitokset kaikille messuesittelijöille vaivannäöstä. On melkoinen duuni, ja myös rahallinen panostus, osallistua messuille. Jotta tästä panostuksesta saadaan paras mahdollinen irti, tässä minun puolestani muutama pieni ehdotus:
-Huoneiden oviin olisi kiva laittaa lappu jossa lukee firman nimi, ja viesti toivotaanko ovea pidettävän kiinni vai auki.
-Huoneiden sisällä ja ulkopuolella voisi mielellään olla lista demossa olevista laitteista helposti nähtävillä, sekä niiden hinnat. Eli laite – sen funktio – hinta. Näin kaikki messuilijat tietävät missä mennään niin laitteiden kuin niiden hintojenkin suhteen. Se voi olla karu pettymys, kun “kivan näköistä settiä” ostamassa oleva kuuleekin kuusinumeroisen hintalapun – tai sitten toisin päin iloinen yllätys.
-Pieni “nyt soi” -kyltti kaiuttimien päälle jotka ovat käytössä, mikäli löytyy useampi kaiutinpari.
Diabolus in HiFi 
Jätä kommentti