En ole koskaan ollut mikään suuri kuulokekuuntelun fani. Poislukien luonnollisesti walkman -aika jolloin tuli pyöräiltyä paljon, ja korvalapuista tuli aina enemmän tai vähemmän raskasta musiikkia.
Olen aina kuunnellut musiikin mieluummin kaiuttimista, mutta lenkkeilyä ja matkailua varten hankin Sonyn MDR-1000X -kuulokkeet. Eivät nämä Sonyt nyt mitään high endiä ole, mutta kyllä näilläkin ihan mielellään musiikkia reissussa kuuntelee.
Minulla ei ole käytössä erillistä kuulokevahvistinta, esivahvistimena on Anthem AVM 60, jossa ainakin kuvittelen kuulokepuolen olleen tehty kunnolla. Sen verran kallis tuo laite oli. Lisäksi googlettelun lomassa huomasin että erään hifi-median Focal Clear -testissä käytettiin samaa Anthemia kuin minulla on.
Ehkä hieman sattumalta juuri ennen viime jouluaattoa avasin Hifimestan oven ja ilmaisin olevani kiinnostunut kuulokkeista. Matti sattui olemaan paikalla, ja sainkin häneltä varsin hyvän luennon kuulokekuuntelun maailmasta. Matti on kuulokeharrastaja, ja hän on kuunnellut lukuisia eri kuulokkeita.
Aiheeseen tutustumisen jälkeen siirryimme keskusteluun budjetista. Olin ajatellut että jollain 500-600€ sijoituksella pääsisi jo kohtuullisen hyvään tulokseen, ja päätoistiminani olisivat kuitenkin kaiuttimet.
Valitettavasti budjettini kyseenalaistettiin Matin puolelta, ja sain ensiksi kuunteluuni (mahdollisesti) Hifimanin Ananda -kuulokkeet. Voi olla että kyseessä olisivat olleet Audezenkin kuulokkeet, mutta sen muistan varmasti että kuulokkeet olivat magnetoplanaariset.
Harmikseni kuulokkeiden testiympäristössä ei voinut soitella musiikkia Tidalilla, vaan piti tyytyä aika pieneen valikoimaan cd-levyjä. Onneksi tuossa kokoelmassa oli edes yksi raskaamman musiikin edustaja, Nightwish nimittäin. Kuuntelemani musiikkirepertuaari on varsin laaja, mutta kuuntelen myös paljon metallimusiikkia joten on erittäin tärkeää että esimerkiksi särökitarat soivat kuten pitää.
En ollut näihin ensimmäiseksi kuuntelemiini magnetoplanaarisiin kuulokkeisiin kovinkaan tyytyväinen. Erilainen ”muniin puhaltelu” -musiikki soi ok, mutta siirryttäessä Nightwishin puolelle homma sakkasi välittömästi. Kuulokkeissa ei ollut kaipaamaani erottelukykyä, ja särökitarat soivat liian heppoisesti ja vailla kaipaamaani särmää. Nämä kuulokkeet eivät olleet siis minua varten. Olin tästä vähän harmissani, sillä nyt oltiin jo taloudellisesti kipurajoilla. Mistä sitten oikein löytyisi kuulokkeet jotka kelpaavat minulle, ja olisivat vielä jossain järkevässä budjetissa?
Focal Elear taisi olla seuraavana kokeilussa. Nyt mentiin jo aimo harppaus eteenpäin musiikin toistossa. Särökitarat alkoivat erottua ja ”säristä” kuten pitää, ja myös esimerkiksi Pink Floydin musiikki soi sävykkäästi. Valitettavasti se taisi olla juuri tämä kuuloke jonka alemman keskialueen toisto ei minua miellyttänyt. Myös musiikin yleisessä soinnissa oltiin mielestäni vielä hieman hakoteillä. Vaikka parannus oli huomattava aiempiin verrattuna, en ollut oikein näihinkään tyytyväinen. Tilanne alkoi tuntua toivottomalta, sillä vaikkapa joihinkin Staxin luureihin minulla ei ollut varaa. Avoimet kuulokkeet kuitenkin halusin, juurikin tilantoiston takia. Mikä nyt neuvoksi?
Mustana hevosena Matti kertoi, että hänellä on Focalin seuraava kuulokemalli, Clear, varastossa korkkaamattomassa paketissa. Kysyin onnistuisiko niiden kuuntelu, ja kun Matti kerran palveluammatissa toimii niin vastaus oli ytimekäs ”kyllä”.
Luurit kaivettiin paketista ja hieman hämmästyin varustelun runsautta. Kuulokkeet ja tilpehöörit tulivat tyylikkäässä, isossa mustassa laatikossa. Sieltä sitten löytyivät kuulokkeet, 3 m pitkät balansoimattomat ja balansoidut johdot sekä kännykkään kätevästi sopiva noin metrin mittainen johto 3,5 mm plugilla. Kuulokkeet ovat kiitettävän herkät joten niitä voi kuunnella myös mobiililaitteilla. Mainita täytyy myös erinomainen kantokassi kuulokkeille, johon mahtuu mukaan myös piuha.
No entä sitten kuulokkeiden soundi? Nyt alettiin selkeästi olla oikealla suunnalla. Keskialue oli selkeä, ja säröytetyt sähkökitarat soivat sopivan rosoisesti. Diskantit olivat suorastaan mainiot, pientä ylimääräistä rosoisuutta lukuunottamatta. Basson taso olisi voinut olla ihan hitusen parempi, nyt ne häviävät esimerkiksi kaiuttimilleni. Basson tason mataluus oli kuitenkin kohtuullisen pieni bugi muuten maittavassa soundissa. Ylimääräisen rosoisuuden ja basson tason ajattelin korjautuvan mahdollisesti siinä vaiheessa kun sisäänajo on suoritettu.
Raskaamman puolen musiikkia kuunneltaessa erittäin tärkeää on erottelukyky. Äänikuva on usein varsin täynnä, ja erillisiä soittimia tulee pystyä seuraamaan. Toistimet eivät siis missään tapauksessa saa mennä tukkoon raskaammassakaan myllytyksessä. Ja dynamiikkaa pitää olla riittävästi. Tämä on oikeastaan sama vaatimus kuin klassisessa musiikissa. Tässä osa-alueessa Clearit suoriutuivat liput hulmuten
Nyt alettiin olla siis asian ytimessä. Aiemmat vaihtoehdot eivät tulleet kysymykseen niiden ilmiselvien puutteiden vuoksi, ja kuulokkeiden hinnan suhteen oltiin kipukynnyksellä tai oikeastaan sen yli. 1500 € on mielestäni iso summa rahaa kuulokkeista. Joten ei muuta kun käymään neuvotteluja kuulokkeiden uloskantohinnasta. Tässä vaiheessa Ari oli jo saapunut salonkiin, ja hetken keskustelun jälkeen pääsimme ilmeisesti molempien osapuolten mielestä sopivaan tulokseen.
Nyt, kun kuuntelua on koossa reilun kolmen viikon verran, voin sanoa olevani kuulokkeisiin tyytyväinen. Diskantin ylimääräinen rosoisuus on kadonnut, mutta bassossa saisi edelleen olla hitusen verran lisää voimaa. Tuo basso on kuitenkin ihan ok, ja erinomaisen hullaantunut olen muuten kuulokkeiden sointiin. Ei ole väliä mitä musiikkia luureihin syöttää, niin tyytyväinen voi olla. En olisi urakan alussa uskonut että kuulokkeilla päästään näin hyvään lopputulokseen.
Toki vieläkin parempia kuulokkeita on olemassa, mutta itselleni mämä olivat niinsanotusti entry level -malli äänenlaadullisesti. Ja edelleen kuuntelen musiikkia mieluummin kaiuttimien kautta, mutta kyllä näilläkin luureilla musiikkia mielellään kuuntelee.
Kuulokkeiden laatuvaikutelmasta täytyy vielä lausua sananen. Luurien viimeistely on ensiluokkaista, eivätkä ne purista tai paina mistään vaan pidemmänkin kuuntelusessiot onnistuvat vaikeuksitta.






Jätä kommentti soikki Peruuta vastaus