Staxilla on legendaarinen maine laadukkaiden kuulokkeiden valmistajana. 1960-luvun alussa firma julkaisi ensimmäiset elektrostaattiset kuulokkeensa, ja tuolloin alkanut matka jatkuu edelleen. Alunperin japanilainen yhtiö on nykyään kiinalaisomistuksessa, mutta tästä huolimatta kuulokkeet valmistetaan ymmärtääkseni yhä Japanissa.

On oikeastaan hieman vähättelevää puhua Staxista pelkkinä kuulokkeina. Kyse on ennemminkin kuulokejärjestelmästä sillä Staxin elektrostaattisella periaatteella toimivat kuulokkeet vaativat lisäksi oman vahvistimensa, jotta riittävä volttimäärä saadaan musiikkisignaalin ohella toimitettua kuulokkeille. Voi kuulostaa hurjalta että korvien ympärillä ovat kuulokkeet joiden käyttämä volttimäärä huitelee 300-600 voltin välillä, mutta pitää kuitenkin ottaa huomioon että käytettävä virtamäärä on varsin alhainen joten pelko vaikkapa vakavasta sähköiskusta on aiheeton.

Kokeillessani ensimmäistä kertaa Staxin luureja, minut yllätti kuulokkeiden hyvä istuvuus sekä jonkinlainen aineettomuus pään ympärillä. Näiden kuulokkeiden kanssa voisi viettää pidemmänkin kuuntelusession vailla pelkoa kuunteluväsymyksestä. Tämä hyvä istuvuus oli hieman yllättävää sillä kuulokkeet näyttävät, mallista riippuen, melkoisen massiivisilta. 
Esipuheen jälkeen on aika siirtyä tositoimiin, ja aloittaa kuuntelu. CMX:n Ruoste kuulostaa hienolta akustisessa ulkoasussaan, Staxien luoma äänimaailma on jotain ihan muuta kuin mihin olin tottunut. Voisi jopa puhua hempeästä tavasta esittää musiikkia. Aloin jo pikkuhiljaa ymmärtää ihmisiä jotka vannovat Staxien nimeen.

Myös muu akustinen musiikki kuulosti hyvältä, samoin kuin välipalana kuuntelemani suomirock. Urkumusiikin toistossakaan ei ollut valittamista, vaikka ihan matalimmat äänet eivät kovin voimakkaasti toistuneetkaan. Seuraavaksi kuuntelemani Jackboysin erinomaiset soundit omaava hip hop toimi täysillä, vaikka en todellakaan ole mikään hip hop -diggari. Myös sähköisen musiikin toistoon Staxit olivat omiaan, ja kuulokkeet onnistuivat saamaan jonkinlaisen, lähes käsinkosketeltavan yhteyden musiikkiin. Suicide Commandon sanoman läpitunkevuus ei ollut ainakaan kuulokkeista kiinni.

Mutta mennäänpä sitten Staxien ongelmakohtaan. Nimittäin raskaampaan metallimusiikkiin. Särökitaran illuusion luominen ei Staxeilta oikein onnistu, vaan toisto jää liian ympäripyöreäksi ja pehmeäksi. Myös hyvin äänitetyllä heavymusiikilla kaikkein matalimmat murinat jäävät joko kokonaan kuulumatta, tai kuulostavat vaimeilta. Itselleni, heavymusiikin suurkuluttajalle, tämä on ongelma joka estää sataprosenttisen kuulokkeista nauttimisen. 

Lukuunottamatta tuota ongelmaa heavymusiikin toistossa, Staxit olivat hyvin vakuuttava esitys ja parhaimmillaan ne onnistuivat loihtimaan varsin epäkuulokemaisen äänikuvan, jonka äärelle haluaa palata aina uudelleen. Staxit ovat sanalla sanoen nautiskelijan kuuloke.

Vielä yksi pulma Staxeissa on, metallimusiikin kuuntelun lisäksi. Nimittäin hinta. Jokainen toki ymmärtää että kuuloke & kuulokevahvistin -kombo tulee kalliimmaksi kuin pelkät kuulokkeet. Staxin hinnat alkaen -malli lähtee noin tonnilla, mutta ylärajaa ei oikein löydy vaan kuulokejärjestelmään saa upotettua niin paljon euroja kuin mitä taskusta löytyy.
Testissä olleet Staxit olivat lainassa ystävältäni, luurit olivat mallia SR-L500 ja kuulokevahvistin oli SRM-353X. Turussa Staxit myy Hifimesta, jolla näitä luureja löytyy ihan paikanpäällä kuunneltavaksi.