Minulla on ollut mielenkiintoinen dilemma siitä saakka kun hankin Tidalin striimauspalvelun. Tidalhan ei suolla ulos häviöllisesti pakattua soundia kuten Spotify, vaan tuloksen pitäisi olla cd-laatua. Eli ”lossless” kuten Tidal kertoo.

Koska olen sijoittanut äänenlaadullisesti parempaan striimauspalveluun enemmän rahaa, pitää tietysti ketjun striimauspalvelusta etuvahvistimelle olla mahdollisimman laadukas. Etuvahvistimena minulla on Anthemin AVM 60, AV-etuvahvistin joka on varsin laadukas äänenlaadultaan. Hintaakin sillä piisaa kotitarpeiksi. Lisäksi siinä on erilaisia liitäntöjä huikea määrä, en ole ainakaan vielä saanut keksittyä mikä puuttuisi.

Kehittelemäni striimausketju menee näin: kännykässä on Tidalin soitto-ohjelma, sillä ohjataan mitä musiikkia soitetaan. Kännykkä on kiinni paikallisessa wifi-verkossani, kuten myös Chromecast-pulikka jonka olen liittänyt Anthemin hdmi-liitäntään. Musiikkisignaali siirtyy koko tuon ketjun läpi, eli kännykkä – wifi – chromecast – hdmi Anthem.

Koko ylläoleva ketju on digitaalinen, eli D/A -muunnos tehdään vasta etuvahvistimessa. Ajattelin että kun musiikki kulkee koko tuon ketjun digitaalisena, olisi se sama kuin alkuperäinen kännykkään Tidalista saatu signaali. Ilman mitään lisättyä, ilman mitään poistettua.

Mielenkiintoista oli hiljaisuus minkä sain vastaukseksi, kun kyselin muilta tahoilta miten tämän ketjun pitäisi toimia. Olisiko signaali edelleen sama siellä etuvahvistimen D/A-muuntimella kuin mitä se lähtiessään oli. Hifiharrastajat -palstalla sain 0 vastausta. Otin yhteyttä myöskin Googlen asiakaspalveluun, sieltä tuli muutaman päivän odottelun jälkeen hieman diipa-daapa -vastaus joka ei millään tavalla vastannut esittämääni kysymykseen, vaan toisteli jotain ympäripyöreitä mainoslauseita. Hieman myöhemmin löysin Hifiharrastajien laudalta muutaman kommentin Chromecastista. Laitteen omistaja valitteli huonoa äänenlaatua, henkilö joka ei koskaan ole edes kuullut koko laitetta vaati sokkotestejä uskoakseen että mitään eroja voisi olla. Perussetti siis. Muutamaa kommenttia enempää ei asiaa käsitelty.

Sen aikaa kun tätä Chromecast -pulikkaa käytin, minulla oli jotenkin epämääräinen tunne että kaikki ei ole niinkuin pitää. Mutta kuinka varmistaa tilanne, mikä on totuus?

Kun tämä kysymys pyöri takaraivossani, olin sattumalta käymässä Turussa. Hieman ennen sulkemisaikaa soitin Hifimestan Arille, ja esitin hänelle dilemmani. Arillakaan ei ollut asiasta ensikäden tietoa, mutta ehdotti minua käymään liikkeessä niin saisin asiaa varten tehdyn striimerin kotiin testattavakseni. Tuo striimeri kytketään paikallisverkkoon joko wifillä tai ethernet-kaapelilla. Sieltä musiikkisignaalin saa ulos digitaalisessa muodossa käyttäen joko optista- tai koaksiaalikaapelia. Purnukka sisältää myös DACin eli signaalin saa ulos myös analogisena rca-liittimiä käyttäen. Laitteen käyttämä BluOS mahdollistaa myös jonkinlaisen useamman soittimen kontrolloinnin, mutta en tutustu aiheeseen sen enempää koska se ei minua kiinnosta.

Striimerin nimi on Bluesound node 2i. Malli on ollut jo jonkin aikaa markkinoilla, mutta positiivista on se että sen softaa päivitetään edelleen. Kytkin laitteeseen virran ja asensin Bluos -softan Android-kännykkääni. Käynnistettyäni kännykkäsoftan tuli pian ilmoitus että laitteeseeni löytyy päivitys. Eipä muuta kuin hyväksyin päivityksen aloittamisen. Omituista oli se että missään ei näkynyt informaatiota missä vaiheessa firmwaren päivitys on. Lisäksi purkki toimi ihan normaalisti, mitkään toiminnot eivät olleet estettyjä, eikä missään lukenut että päivitys on käynnissä. Jossain vaiheessa löysin valikon jossa kerrottiin nykyinen softaversio, se oli uusin tarjolla oleva. Tarkistin tämän Bluesoundin verkkosivuilta. Kuten sanottua, olisi ollut kiva tietää jotain päivityksen edistymisestä, mutta hyvä näinkin, homma onnistui ilman ongelmia.

Kytkin laitteen etuvahvistimeeni sekä analogisesti että digitaalisesti. Digiliitäntänä käytin koaksiaalista liityntää.

Blusound-kännykkäsofta on kohtuullisen helppokäyttöinen, sekä monipuolinen. Siitä voi esimerkiksi asettaa signaalin ulostulon äänenvoimakkuuden joko kiinteäksi tai säädettäväksi striimerin puolesta. Sitten löytyy lähinnä hyödytön ”äänensävyn säätimet” jossa signaalista voi säätää esimerkiksi diskantin ja basson tasoa. Kaikenlaisia muitakin asetuksia löytyy.

Tärkeintä tietenkin itselleni on se, kuinka Tidal toimii. Ja hyvinhän se, softan käyttöliittymän ominaisuudet ovat hyvin pitkälti samat kuin Tidalin omassakin sovelluksessa. Softa ei myöskään kaatunut kertaakaan kokeiluni aikana, toisin kuin itse Tidalin kanssa on käynyt.

Bluesound tarjoaa myös hires -toistoa, joka onnistuu myös Tidalin kautta. Tosin Tidalin master-biisien tarjonta ei ainakaan rankemmasta musiikista pitävälle ole kovin kummoinen. Lisäksi useiden metallibiisien, vaikka hires-tasoisia olivatkin, äänenlaatu ei ollut kovin hääppöinen. Tiedostoja purnukalle voi syöttää USB:n kautta, ja se osaa hyödyntää myös verkosta löytyvät SMB-jaot joiden kautta tiedostoja voi tarjota soitettavaksi.

Ulkoasultaan Bluesoundin striimeri on mielestäni harvinaisen tyylikäs. Sitä saa joko mustana tai valkoisena, ja tyyli muistuttaa hieman Applen laitteita. Laitteen päällä on muutama kosketusnäppäin laitteen ohjaamiseen, eteenpäin näkyy vain pieni sininen ledi jonka senkin voi sammuttaa. Purnukan koko on noin kaksi cd-levyn koteloa, eli melkoisen pienikokoisesta laitteesta on kyse.

No entäs sitten se tärkein asia, eli äänenlaatu? Käytän testissä tietysti Bluesoundin digiantoa, jolloin molemmat toistotavat käyttävät Anthemin DACia. Heti ensikäteen voin todeta että ero äänenlaadussa on huomattava. Aloitin testin sinfonisen metallin edelläkävijän, Therionin, massiivisella The Crowning of Atlantis -biisillä. Chromecastin kautta toistettaessa biisin alapää on ”tukossa”, detaljit hukkuvat mahtipontiseen mutta tukkoiseen bassotoistoon. Käyttääkseni kulunutta sanontaa, bassopuolella on lukuisia verhoja kuulijan edessä. Bluesound kehiin, ja verhot sekä tunkkaisuus bassosta hävisivät. Nyt esillä oli detaljirikas sekä dynaaminen basso, joka ei vaatinut kaikkea huomiota itseensä vaan hoiti työnsä kuten piti – voimalla mutta ei mahtailemalla.

Samaa oli havaittavissa muutenkin soinnissa. Naiskuoro kuulosti laulavan yhteen mikkiin Chromecastilla, Bluesoundilla kuoro kuului huomattavasti leveämmältä. Lisäksi sähkökitaran särö oli Chromecastin kautta liian pehmeä, striimeri kehiin ja särö kuulosti siltä miltä pitääkin.

Seuraavaksi heitin soimaan vielä hieman lisää Therionia. Ehdottoman komea versiointi Abban Summernight City -biisistä pitää sisällään myös hiivatin hyvät soundit. Tässä pätevät pitkälti samat atribuutit kuin The Crowning of Atlantis -biisissäkin, basso selkeni huomattavasti mutta nyt tuntui siltä kuin hitunen aitoa basson voimaa olisi jäänyt matkalle striimerissä. Eteen varsin voimakkaiksi miksatut kitarat soivat Bluesoundin kautta aidommin kuin Chromecastilla, tuntui siltä kuin kitarat olisivat jotenkin ihmeellisesti kasvattaneet kokoaan. Kuoroissa on striimerin kautta enemmän kokoa ja eloisuutta.

Kokeillaanpa seuraavaksi hieman erilaista musiikkityyliä. Tenhi oli mainio jonkinlaista folk-metsäläismusiikkia soittava suomalainen yhtye. Harmillisesti bändistä voitaneen jo puhua imperfektissä, sillä tuorein päivitys bändin Facebook -sivulla on vuodelta 2018. Vuonna 2002 julkaistu debyyttialbumi Kauan alkaa todella hienolla kappaleella nimeltä Näkin laulu. Biisi alkaa akustisen kitaran ja basson kanssa, sitten mukaan tulevat rummut ja kuiskaileva laulu. Bluesoundin striimeri selviää tästä kappaleesta liput hulmuten; tunnelma on herkkä, jokaisen soittimen erottaa helposti omakseen ja musiikki ottaa kuulijan valtaansa. Basso on kohdallaan juuri eikä melkein.

Chromecastin kautta kuuntelussa tulevat esiin vanhat ongelmat: voimakas mutta epäselvä basso, supistunut ”yläkerta”, innostamaton sointi. Edelleen ihmettelen että mistä teknisestä asiasta näin isot erot striimauksessa tulevat.

Iggy Pop -klassikko The Passenger löytyy Tidalista master-versiona eli paremmalla resoluutiolla. Bluesound tukee tätä formaattia, mutta Chromecast ei. Otetaanpa ihan mielenkiinnosta ja hiukan huumorillakin vertailu näiden kahden välillä.

The Passengerin master-versio on kaivanut alleen suuren kuopan, johon on sitten rakennettu biisin alakerta ja pohjustus. Tämä tuo biisiin ihan uuden vaihteen. Myös yläkerta tuntuu olevan kohdallaan, valoisuutta ja ikkunoita riittää ja herran laulu esittetään varsin selkeästi. Mainio saavutus.

Biisin normaaliversio Chromecastin kautta on aika kamalaa kuunneltavaa Bluesoundin / Tidalin master-version jälkeen. Kaikkea on vähemmän, kaikki kuulostaa tummemmalta ja epäselvemmältä. Jäljellä on lähinnä säröinen keskiääni.

Kun nyt leikkiin on kerran lähdetty, niin otetaan vielä lisää testibiisejä. CMX:n Ruoste -klassikko on saanut Chromecast -esityksessä monia verhoja eteensä, Bluesoundin kanssa ne poistuivat. Yrjänän mainio laulusuoritus saa arvoisensa toiston, kuten muutenkin erittäin hienosti esitetty biisi.

Mitä olisi testi ilman Tom Waitsin mainiota Misery is the River of the World -biisiä. Waitsin tunnetusta äänestä tuskin tarvitsee sanoa mitään, mutta itse kappaleesta voisi jokusen sanan taittaa. Kappaleen äänimaisema on täynnä kaikenlaista kivaa. Löytyy pianoa, bassoa, marimbaa, hieman lyömäsoittimiakin sekä ilmeisestikin saksofoni. Äänitys ja miksaus ovat onnistuneet mainiosti, soittimet on helppo paikantaa ja niiden sointi kuulostaa aidolta. Kaiken edessä maestron karkea ääni manailee ihmiskunnan kurjuutta melkein käden ulottuvilla. Näin siis Bluesoundin kautta.

Chromecastin kautta äänikuva on pehmeä ja verhottu. Pianosta puuttuu selkeys ja attack. Waitsin äänestä on kadonnut detaljeja, eikä foni soi enää siten kuin on tarkoitettu.

Dire straitsia en lähde enää testailemaan, vaan päätän loppuillan vain kuunnella musiikkia Bluesoundin kautta ja nauttia.

Eli kaikenkaikkiaan sain hyvinkin selkeän vastauksen siihen, kannattaako hifi-järjestelmässä striimata musiikkia Chromecastin kautta. Ei kannata. Ja lienee olemassa Bluesound node 2i:tä huonompia striimereitä, mutta toki myös parempia. Tämä laite on kuitenkin minulle riittävän hyvä, äänenlaatu on mainio, softa toimii moitteettomasti ja silmääkin laite ilahduttaa. 599 € ohjehinta ei mielestäni ole kovin paha näin laadukkaasta laitteesta. Unohdin vielä mainita että laitteen kautta aukeaa myös internet-radion maailma. Tsekkasin heti EBM-tarjonnan, tästä hieman harvinaislaatuisemmasta genrestäkin löytyi varsin monia ”asemia”.