(yläosan kuva: Noitalinna Huraa!)

Noitalinna Huraa! oli Peräseinäjoelta kotoisin oleva bändi, joka vaikutti suunnilleen 80-luvun puolesta välistä 90-luvun alkuun. Noitalinna Huraa!:n musiikki oli hyvin omintakeista suomipoppia tai -rokkia, ja bändin asenteessa sekä sanoituksissa oli ehkä hiven jopa jotain suomipunkiin viittaavaa. Yhdeksi vertailukohdaksi nostaisinkin legendaarisen, vaille riittävää huomiota ja arvostusta jääneen Kollaa Kestää -punkbändin. Sekä Kollaa Kestää että Noitalinna Huraa! omaavat musiikkiin tietynlaisen naivistisen asenteen, joka tekee niiden musiikista helposti lähestyttävää.

Eräs seikka Noitalinna Huraa!:n onnistumisen takana ovat laulumelodiat. Ne ovat välillä hieman lastenlorumaisia, helpon tuntuisia ja omituisesti kuunnellessani bändin tuotantoa huomasin sattumalta hieman hyräileväni mukana. Ja sitä ei helposti tapahdu. Lisäksi biisien sanat ovat usein elämänmakuisia ja tunteita suuntaan tai toiseen herättäviä. Ja niinhän se bändin kuuluisin kappalekin, Pikkuveli, on. Onneksi bändin tuotanto ei lepää tuon yhden hitin takana, vaan hyviä yksilösuoriutumisia on lukuisia. Ei tietenkään saa liikaa glorifioida Noitalinna Huraa!:ta, vaan on myös muistettava se että levykokonaisuudet olivat harvoin ehjiä, niissä oli usein myös osittain kömpelöitä huteja.

Innostuin tänään kuuntelemaan Noitalinna Huraa!:n tuotantoa, kun selailin NAS-purnukalleni päätynyttä musiikkikokoelmaa. Digitaalisessa muodossa minulta löytyy vain vuonna 1997 julkaistu kokoelma Riittäähän noita linnassa. Oletin että bändin musiikkia ei löydy striimauspalveluista, mutta kuinka ollakaan sekä Spotify että Tidal sisältävät kaikki bändin albumit, kuten myös suhteellisen tuoreen, 2014 julkaistun Roskaprinssi -EP:n. Kiva ettei tarvitse olla vain tuon yhden kokoelman, ja Kalan silmä -vinyylin varassa. Mutta striimauspalveluiden musiikkivalikoimaa koskien täytyy tässä itkeä sitä että jostain syystä Kollaa Kestää -orkesterin musiikkia ei Spotifysta ja Tidalista löydy käytännössä lainkaan. Spotify tarjoaa vain Kirjoituksia kellarista -singlen, Tidal ei sitäkään.

Vaikka Noitalinna Huraa!:n arvo ja arvot (tai mistäs minä sen tiedän) ovat jossain muualla kuin hifismissä, täytyy toki hifiasioistakin muutama sana taittaa. Nimittäin orkesterin soundit ovat levyllä kuin levyllä huomattavasti keskimääräistä paremmat. Muistin tämän jo aiemmasta kuuntelemastani, mutta en kuitenkaan ihan näin hyviksi niitä mieltänyt. Rummut, vaikka niiden käyttö onkin minimalistista, on äänitetty elävillä soundeilla. Lautaset kuulostavat kirkkailta ja metallisilta, virvelikin on hyvin äänitetty. Ainoastaan bassorumpu on ainakin osassa biisejä hieman tumppu. Laulajat toistuvat itsensä kokoisina, esimerkkinä vaikkapa Peräseinäjoen teräsmies. Kitarasounditkin ovat kohdallaan, kitarat toistuvat selkeinä ja aitoina. 80-lukuisen kosketinsoittimen kohdalla on usein päädytty hyvinkin hauskoihin soundeihin.

Noitalinna Huraa!:n kiinnostavuutta yleisön silmissä kuvaa se että tuo taannoin julkaistu Roskaprinssi -EP myytiin vilauksessa loppuun. En tiedä mikä olisi Noitalinna Huraa!:n status nykyään mikäli bändillä ei olisi kahta nostetta tuovaa, tai tuonutta seikkaa. Nimittäin PMMP:n 2000-luvun alkupuolella tekemää versiota Pikkuveljestä, tai sitten yhtä nykyisen suomirokin pelastajaa, Lasten Hautausmaa -bändiä jonka yhteydessä usein mainitaan Noitalinna Huraa!:sta saadut vaikutteet. Itse lisäisin Lasten Hautausmaan vaikutteisiin myös Kollaa Kestään. Itse en voi sietää PMMP:n Pikkuveli -versiota, enkä kyllä muutakaan PMMP:n musiikkia. Lasten Hautausmaa on yksi harvoja valopilkkuja suomirokin sysimustassa nykytaivaassa. Jossain lehtihaastattelussa Noitalinna Huraa!:n jäsenet sanoivat että äänitettyä materiaalia on enemmänkin kuin vain Roskaprinssi -EP:n verran. Ainkin itse odotan mielenkiinnolla josko jotain tuosta tuotannosta vielä julkaistaan, sillä Roskaprinssi sisälsi varsin kuuntelukelpoista materiaalia.

Alla muutamia linkkejä muutmaan Noitalinna Huraa!:n biisiin joista pidän.