Tidal -striimauspalvelua on totuttu pitämään äänenlaadullisesti parhaana ratkaisuna, kun musiikkia halutaan soittaa pilvipalvelusta. Tidal on tarjonnut jo vuosien ajan häviöttömästi pakattua musiikkia, CD-tasoista siis. Jokin aika sitten Tidal alkoi julkaista musiikkia MQA -hiresformaatissa. MQA vaatii toimiakseen MQA-yhteensopivan striimerin, -DACin, tai -vahvistimen. MQA-materiaalia Tidalissa on vielä suhteellisen vähän, mutta artikkelien määrä lisääntyy kovaa kyytiä.

Itselläni striimerinä toimii Bluesound node 2i, joka on MQA-yhteensopiva. Noden DAC ei ole mielestäni kovin laadukas, joten olen liittänyt noden koaksiaalikaapelilla Anthemin etuvahvistimeeni, ja kuidulla Focalin DAC/kuulokevahvistimeen. Tässä on se huono puoli, että MQA:n täyttä potentiaalia ei saada käyttöön, sillä se vaatisi noden oman DACin käyttöä. MQA-koodaus puretaan parissa erässä, minun mallissani ensimmäinen ”unfold” tapahtuu, mutta sitä ei viedä loppuun saakka. MQA:n sivujen mukaan jo tällä tavalla saadaan CD-tasoa parempi äänenlaatu, mutta MQA:n täydellisellä dekoodauksella tulos olisi vielä parempi. MQA Playback | Bob Talks

MQA:sta on taitettu peistä Hifiharrastajienkin sivulla oikein olan takaa. Moni suhtautuu asiaan hyvin intohimoisesti, mutta en ole kovin paljon huomannut testeistä tärkeintä: kuuntelua. Vaikka kuuntelukoetta voidaan kuinka haukkua subjektiiviseksi ja epäluotettavaksi, itseni kohdalla se merkitsee eniten. Kuuntelen laitteillani musiikkia, en mittaa tai katso piirustuksia. Sitäpaitsi tuolla keskustelupalstallakin mielipiteet tuntuvat olevan välillä kovin subjektiivisia vaikka kuuntelua ei suoritetakaan.

Viikko sitten Suomessa on lanseerattu uusi striimauspalvelu: Qobuz. Qobuz tarjoilee ääntä joko CD-laadulla tai hires-formaatissa. Qobuzin hires ei ole mitään kikkailua, eikä sen toistaminen vaadi kuin DACin joka kykenee toistamaan hires-formaattia eli korkeampaa (mahdollisesti bittisyyttä) sekä näytteenottotaajuutta. Tähän kykenevät käytännössä kaikki nykyään myytävät vahvistimet joissa on DAC, erillisistä DACeista puhumattakaan.

Qobuz tarjoaa yhden kuukauden ilmaista tutustumismahdollisuutta. Muutama päivä sitten rekisteröidyin palveluun ja aloitin soittolistojen kärsivällisyyttä vaativan luomisen. Kuuntelin samalla musiikkia kiinnittämättä sen liiemmin huomiota äänenlaatuun. Lisätessäni kappaleita soittolistaan huomasin, että Qobuzista löytyy varsin hyvin kuuntelemaani musiikkia, ja usein vieläpä hires-formaatissa. Mainiota.

Mutta pitäähän se toki tutustua myös äänenlaatuun. Tein ensialkuun ihan random-kokeiluja Tidal vs. Qobuz, joskus kuulin eroja, joskus en. Eli ihan yksioikoinen ei tilanne ole Qobuzin hyväksi. Työllistin itseäni etsien biisejä joista löytyy Tidalissa MQA-versio, ja Qobuzissa hires. Sitten kuuntelu päälle. Seuraavassa testituloksia omin korvin kuultuna.

Mono Inc., Book of Fire / Book of Fire. Tidal: CD, Qobuz: Hires.

Saksalainen Mono Inc. soittaa melodista, tarttuvaa, hieman hevimusaan kallella olevaa goottia. Bändi nauttii kotimaassaan listojen kärkipaikoista, Suomessa siitä ei ole kuullut juuri kukaan. Miten Mono Inc. -musiikin äänenlaadun käy, kun laitetaan Tidal ja Qobuz rinta rinnan? Qobuzista löytyy hires-versio ja Tidalista CD, joten pelin pitäisi olla selvä.

Nyt äänenlaadussa selkeä ero. Tidalissa soundi on lattea, supussa, soittimet eivät erotu kunnolla. Qobuzin hires-versiossa musiikkiin tulee syvyyttä ja leveyttä eri tavalla, soittimet erottuvat paremmin. Eli Qobuzin hires-formaatin myötä on kuultavissa äänenlaadullinen parannus.

Ayreon, Ayreon Universe / Valley of the Queens. Tidal: MQA, Qobuz: Hires.

Hollantilaisen Arjen Lucassenin projektibändi Ayreon on niittänyt haltioituneita arvosteluja jo vuosien ajan. Progea, rock-musiikkia, avaruusoopperaa ja metallimusaa yhdistävä Ayreon saa jokaiselle levytykselleen mukaan edellämainittujen genrejen parhaat laulajat, jo se kertoo jotain musiikin tasokkuudesta. Joku vuosi sitten Hollannin Rijssenissä taltioitu Ayreon Universe -konsertti oli täysosuma niin musiikillisesti kuin teknisestikin, jälkimmäisellä tarkoitan äänenlaatua.

Herkkä naislauluin hoidettu Valley of the Queens on upea biisi. Nyt on molemmissa formaateissa hires käytössä, miten käy kuulovaikutelmien? Yllätys oli suuri. En nimittäin huomannut versioiden välillä mitään eroa. Yritin useammankin kerran, mutta ei tulosta. Ehkä tämä ei olekaan niin simppeliä kuin luulisi.

Ayreon, Universal Migrator / One Small Step. Tidal: MQA, Qobuz: CD.

Erinomaiselta Universal Migrator -studiolevyltä löytyy kappale One Small Step. Nyt Tidalissa on MQA-versio, Qobuzissa CD. Omituinen havainto on se, että pidän enemmän Qobuzin äänenlaadusta. Siinä on enemmän erottelua sekä leveämpi äänikuva.

Isaac Hayes, Shaft / Theme from Shaft. Tidal: MQA, Qobuz: hires.

Nyt vertaillaan taas omenoita omenoihin, eli molempien palveluiden hires-formaatteja. Isaac Hayesin tähdittämä legendaarinen Shaft-leffan soundtrack pitää sisällään hienoa musiikkia. Biisin alussa oleva hi-hat on Tidalilla huomattavasti Qobuzia kirkkaampi, mutta jotenkin ”huonolla” tavalla. Kirkkaus on hieman häiritsevää eikä se kuulosta luonnolliselta. Sama omituisuus toistuu myöhemmin mukaan tulevassa tamburiinissa. Vaikka ei ihmisäänestä olekaan kysymys, sibilanssi tulee mieleen. Basson osalta Qobuzin versio on parempi ja huomattavasti luonnollisempi

CCR, Cosmo’s Factory / Who’ll Stop the Rain. Tidal: MQA, Qobuz: hires.

Tätä biisiä ei tarvinne juuri esitellä, lienee kaikille tuttu. Tidalilla kuunneltuna alun kitara on huomattavasti Qobuzia terävämpi, huonolla tavalla. Ja tähän testi sitten loppuikin, jostain syystä Tidal ei enää suostunut juuri tätä kappaletta soittamaan, vaan ainoastaan muita biisejä. Liekö sitä kuunneltu liikaa 🙂

Iggy Pop, Lust for Life / Passenger. Tidal: MQA, Qobuz: CD.

Iggy Popin klassikko on paitsi hieno biisi, myös hyväsoundinen. Tällä kertaa testivoittaja on Tidal, sen MQA-versio biisistä voittaa Qobuzin CD-tasoisen version kaikilla osa-alueilla. Qobuzin esitys on pahvinen ja muovinen. Tidalin taas miellyttävämpi ja basso on syvempi. Yllättävän suuri ero, vaikka toki kyseessä on siis MQA vs. CD -taso.

Unheilig, Gipfelstürmer / Geboren um zu Leben. Tidal CD, Qobuz CD.

Saksalainen Unheilig on Suomessa suotta tuntematon bändi. Aivan omanlaisensa soundin omaavan bändin tyyliä on vaikea lokeroida, jotain gootti- ja darkwave -sävyjä siinä on. Bändin tuotannossa on aika lailla turhaa tavaraa, mutta kun tähtien asento on ollut oikea, on studiossa saatu aikaan kerrassaan hämmästyttävän hienoja tuloksia. Näistä esimerkkinä nyt testissä oleva Geboren um zu Leben.

Tästä biisistä ei kummassakaan palvelussa ole hires-versiota, mutta verrataanpa piruuttaan CD-tason esityksiä toisiinsa. Ensialkuun voisi kuvitella että näitä olisi hyvinkin vaikea verrata toisiinsa, mutta kyllä eroja löytyy, Qobuzin hyväksi. Kappaleen alussa vasemmalla kuuluva pianon kilkatus on Qobuzissa luonnollisempi. Mutta basso-osasto menee Tidalin voitoksi, varsinkin bassorummussa on syvyyttä enemmän Tidalin matkassa. Voiton vetää kuitenkin Qobuz, sillä siinä laulajan erittäin karismaattinen, hieno ääni toistuu luonnollisempana ja täyteläisempänä.

Tehdäänpä vielä pieni yhteenveto: suurimmassa osassa vertailuja Qobuz voitti. Joitakin omituisuuksia tuli ilmi, yhden biisin toistosta en löytänyt eroavaisuuksia ja toisessa Qobuzin CD-taso voitti Tidalin MQA:n. Näin ollen siirryn Qobuz -käyttäjäksi ja lopetan Tidalin tilauksen.

Jatkossa tulen vielä tekemään testiä Qobuz CD- ja hires-toisto vs. LP. Siitä tuleekin varsin mielenkiintosta, en osaa yhtään arvata mikä on lopputulos.