Sokkokuuntelua kaiutinjohtojen kanssa

Hifipiireissä on taitettu peistä avoimen kuuntelun ja sokkokuuntelun välillä vuosikymmeniä. Objektivistien mukaan ainoastaan sokkokuuntelun avulla voidaan saada luotettavia tuloksia testatessa äänentoistolaitteistoa, subjektivistien mukaan sokkokuuntelua ei tarvita. Poikkeuksiakin tästä säännöstä on.

Kuulun itse subjektivistien joukkoon, enkä ole harrastanut sokkokuuntelua. Paitsi kerran 16-vuotiaana: lähdin pois huoneestani, ja sillä välillä kaveri teki laitteistolleni ”jotain”. Muutos oli helppo huomata, hän nimittäin vaihtoi kaiutinjohdot päittäin, joten vasen-oikea muuttui oikea-vasemmaksi.

Tuosta kokeilusta on nyt kolmekymmentäkaksi vuotta aikaa, ja äänentoistolaitteistoni kaikki osat ovat sittemmin muuttuneet. Mutta yksi asia on pysynyt vuosikymmenestä toiseen; into ja palo äänentoistoa ja sen parantamista kohtaan. Ja eritoten musiikkia. En myöskään näe omalla kohdallani mielekkääksi kuunnella musiikkia josta en erityisemmin pidä. Universaalit testibiisit kierrän kaukaa.

Minulla on nyt kokeilussa Hifimestan armosta Tellurium Q Ultra Black -kaiutinkaapelit, ja peräti kaksin kappalein, eli voin testata niitä tuplajohdotettuna. Päätevahvistimena toimii vanha mutta laadukas Proceed Amp2, jossa on ”ylimääräiset” kaiutinliittimet juuri tätä tarkoitusta varten. Kaiuttimet ovat System Audion Explorer masterit, jotka mahdollistavat kaksoisjohdotuksen. Vanhat kaiutinkaapelini ovat mallia Chord Carnival Silver Plus, tuplajohdotettuna. Telluriumien mukana sain myös Telluriumin siltainjohdot kaiuttimien liittimiin, joiden avulla on varsin nopeaa vaihtaa single- ja tuplajohdotuksen välillä. Ei tarvitse muuta kuin ottaa yhdet banaaniliittimet irti, ja laittaa toiset tilalle.

telllurium kaksoisjohdotus chord sokkotesti

Olen muutaman päivän aikana kuunnellut musiikkia Telluriumin välittämänä, ja vertaillut single- ja tuplajohdotusta, sekä Chord vs. Tellurium. Ero on mielestäni olemassa, Telluriumin eduksi. Varsinkin Telluriumien yläpää kuulostaa mielestäni metallisemmalta ja aidommalta. Laulaja tuntuu usein olevan paremmin läsnä, ja ääni on todemman oloinen. Tosin äänenlaadullisten seikkojen havaitseminen hieman vaihtelee biisistä toiseen. Tämä tietysti johtuu pitkälti siitä että testibiiseissäni on hyvin monenlaista musiikkia. Telluriumit eivät ole mitenkään edulliset kaapelit, joten päätän tehdä sokkotestin joko todistaakseni tai kumotakseni havainnon.

Pähkäilen hetkisen sokkotestin järjestelyä, ja otan avuksi 15-vuotiaan tyttäreni, joka on varsin pätevä teknisissä asioissa. Esimerkiksi pari päivää sitten hän vaihtoi lämmitysjärjestelmämme seinällä olevia termostaatteja uusiin, eri mallisiin, ihan itse. Puolitoista vuotta sitten hän innostui myös laadukkaasta äänentoistosta, kun kuuntelimme musiikkia yhdessä minun laitteistollani. Lähes välittömästi tuli kommentti ”mä en enää mitään bluetooth-kaiuttimia kuuntele”, ja sitten tyytyväisenä roudasin varastosta hänelle vanhan settini; Genelec Bi-Way 1049A, Denonin vanhan, paremman pään integroidun vahvistimen sekä vanhan sotaratsun, Thorens 320 MK-II levysoittimen. Näillä neiti sitten luukuttaa musiikkia huoneessaan, välillä aika lujaakin. Tietysti musiikkia voi setillä myös striimata. Sulassa sovussa soivat Savatage, Slayer, Lasten hautausmaa ja lukemattomat muut hieman enemmän sanomaa ja särmää sisältävät bändit.

Päätän ensimmäiseksi verrata Telluriumia single vs. tuplajohdotuksella. Näytän tytölle miten johdotuksia tulee siirtää kaiuttimien päässä, ja opastan myös että vaikka hän ei oikeasti tekisikään muutosta, hän irrottaa ja laittaa liittimet paikalleen jotta en voi fyysistä vaihtoa kuuntelemalla päätellä mitä tapahtuu. Sovimme nimittäin, että joko hän muuttaa johdotusta tai ei, ja minun tulee ”arvata” kumpi konfiguraatio soi.

tellurium kaiutinkaapeli kaiutinjohto

Aloitamme, testibiisinä toimii vanhan Wickerman -leffan soundtrackilta hieno akustinen Willow’s Song. Kuuntelen ensin avoimesti, tiedän että tuplajohdotus on käytössä. Sitten pyydän tytärtä menemään kaiuttimien taakse, ja suorittamaan osuutensa. Eli nyt hän joko vaihtaa tuplajohdotuksen singleen, tai antaa olla johdotuksen ennallaan. Pidän silmät kiinni, en kyllä muutenkaan näkisi isojen kaiuttimien taakse.

Mahdollisen muutoksen jälkeen laitan musiikin soimaan. Huomaan eron hyvin nopeasti, annan biisin soida kuitenkin pari minuuttia varmistuakseni; ”singlejohdotus”, kerron. Oikein, teknikko vahvistaa. Neiti käy taas kaiuttimien takana, uusi yritys. ”Single” – ”oikein”. Ei paha, kaksi ensimmäistä yritystä osuivat kohdalleen. Tosin huomaan toisen kohdalla, että paineet alkavat nousta. Sokkona kuuntelu on stressaavaa puuhaa. Kolmas kerta, sama biisi. Nyt veikkaan muutoksen väärin. Neljäs kerta samalla biisillä, taas väärin. Nyt tilastollinen onnistuminen on niin huonoa, että ei ole järkeä jatkaa, ainakaan samalla biisillä.

Mutta eipä luovuteta, toinen biisi käyttöön: tällä kertaa raskaampaa osastoa, Therionin Summernight City -cover. Taas kuuntelen ensimmäiseksi tietäen johtojen asetelman. Sitten jokeritekijä, kaapelien asetelma joko vaihdetaan tai ei. Hetken kuunneltuani kerron mielipiteeni, nyt johtoja ei vaihdettu. Oikein. Seuraava yritys, sama biisi. Paineet nousevat, taas oikea veikkaus. Tässä vaiheessa kieltämättä myös mietin tytön logiikkaa, millä perusteella hän joko vaihtaa johdotuksen tai on vaihtamatta. Tämä tuo lisää painetta ja vaikeuttaa prosessia, yritän kuitenkin sulkea tuon ulkopuolelle, ja vain kuunnella. Kolmas vastaukseni menee pieleen. Neljäs oikein, viides väärin. Vaihdetaan testikappaletta.

Bruce Dickinsonin soolo, Navigate the Seas of the Sun. Ensimmäinen kerta oikein, ero on mielestäni kohtalaisen selvä. Kaapelointia muutettiin. Mutta, toinen väärin! Kolmas väärin! Huomaan, että jälleen ensimmäisellä kerralla homma hoituu helposti, mutta seuraavilla kerroilla paineet kasvavat, varsinkin ensimmäisen väärän veikkauksen jälkeen.

Opeth, Windowpane. Ensimmäinen oikein, toinen väärin. Huonolta näyttää.

Vaihdamme seuraavaksi testiä, ja vertailuun tulee vanha Chord -kaapeli vastaan Tellurium. Molemmat singlejohdotuksella, sillä tuplajohdotusten vertailu olisi liian vaivalloista. Mielenkiintoisinta olisi tietysti verrata Telluriumia tuplana vs. Chord singlenä, tällöin kuviteltu ero olisi varmaankin suurimmillaan.

Lähden kuuntelemaan kappaleita samassa järjestyksessä kuin edellisessäkin testissä, ja tulos on sama: joka kerta ensimmäinen vastaus menee oikein, myöhemmät satunnaisesti oikein tai väärin. Olen hämmästynyt. Lopetan testauksen sekavissa tunnelmissa. Tällä kertaa kuuntelin vain kolmea biisiä neljän sijaan.

Ensimmäinen asia mikä nousee mieleen sokkotestauksesta, on sen vaikeus ja raskaus. Paineet nousevat kovasti samaa biisiä kuunnellessa, kasvaen joka vastauksen jälkeen. Prosessi on kaukana miellyttävästä. Aina kun biisi vaihdetaan, ja saa kuunnella ensimmäisen otoksen rennosti avoimena, mieli jotenkin nollautuu. Tuo fiilis jatkuu ensimmäisen testin ajan, mutta sen mentyä rentous on hävinnyt ja tilanne paineistuu. Eipä tule kadehdittua Hifimaailman sokkotestaajia. Tosin onhan kaiutinkaapelien sokkotestaus varmaan lähellä stressaavinta tällä saralla.

Jotkut varmasti kritisoivat sitä, että sain aina vastauksen onko vastaukseni oikea tai väärä. En oikein osaa sanoa tekeekö tuo asia testausta helpommaksi vai vaikeammaksi.

Eniten olen tietysti hämmentynyt väärien vastauksien määrästä. Ensialkuun selkeä ero hupenee kuuntelukertojen edetessä. Mutta sitten tajuan, että jokaisessa vertailussa ensimmäinen vastaus menee oikein. Näitä kertoja tuli sen verran paljon (seitsemän), että moista tulosta on käytännössä mahdotonta saada aikaan arvaamalla. Tilastoanalyytikot ja randominsa tietävät voivat mahdollisesti olla eri mieltä. Tämä ajatus tuottaa seuraavan päätelmän: vertailu on helpointa, kun on juuri kuunnellut testikappaletta tietäen mikä kokoonpano on kyseessä. Nopeasti suoritettu sokkotesti tämän jälkeen tuottaa oikean vastauksen. Sitten kun testiä toistetaan samalla biisillä edelleen sokkona, kyky analysoida rennosti katoaa, ja vastaus tulee paineistettuna milloin mitäkin miettien.

No mitä mieltä sitten tyttäreni oli testien eroista? Hän tietysti kuunteli subjektiivisesti, koska tiesi kunkin tilanteen oikean vastauksen. Lisäksi hän joutui istumaan toisessa nojatuolissa, joka on sweet spotin sivussa. Hänen kommenttinsa oli, että ensimmäisessä testissä (Tellurium single vs. tupla) ero oli pieni mutta havaittavissa. Tapauksessa Chord vastaan Tellurium ero oli hänen mielestään suurempi. Fiksu likka!

Tehdäänpä sitten post mortem. Ensiksikin hatunnosto kaikille sokkotestaajille, homma on todella stressaavaa. Voipi olla että tämä oli viimeinen sokkotestaukseni, ei harrastaminen näin ole kovinkaan kivaa. Vaikka testauksessani samalla biisillä tehtävät peräkkäiset veikkaukset osoittautuivat todellakin veikkauksiksi, pitkä putki oikeita vastauksia aina ensimmäisellä testikerralla mielestäni tuo ilmi että kykenin kuulemaan eron, ja osoittamaan oikean vaihtoehdon.

Olen nyt tietoisesti työntänyt pääni silmukkaan, ja tästä todennäköisesti sataa kommentteja suuntaan jos toiseen. Ehkäpä joku kokeneempi tai fiksumpi kykenee osoittamaan päätelmäni vääräksi tai oikeaksi. Mutta näillä mennään, adios!

PS: Jätetään keskustelu erojen mitattavuudesta pois tässä tapauksessa.

PS2: Tyttäreni oli nyt ensimmäistä kertaa ikinä testaamassa / kuulemassa tällaisia hifijuttuja. En sen kummemmin opastanut häntä suuntaan tai toiseen mitä ”pitäisi” kuulla, joten hänen kommenttinsa ovat mielestäni mielenkiintoisia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s