Olen jo pidemmän aikaa, reilut puoli vuotta, tähdännyt siihen että saisin paremman kuulokekaapelin. Kuulokkeenihan ovat Focal Clearit, ja kaapelina toimii luurien mukana tullut kankea piuha, jonka toisessa päässä on XLR ja luureissa sitten kaksi 3,5 mm liitintä.

Löysin kuin löysinkin kuulokkeille paremman johdon, mutta harmikseni tuota johtoa ei enää olekaan mahdollista saada. Eräästä paikasta kyselin toisen valmistajan kaapelia, toimitusajaksi lupailtiin jotain 3-6 kuukauden välillä. Sitten Hifimestasta kerrottiin, että olisi mahdollista saada kaapeli Tur-pex Oy:n tekemänä. Liittiminä olisivat Furutechit, piuhana Neotechin litz-teknologiaa käyttävä NECH-3001. Litz-teknologia tarkoittaa sitä, että piuhan karvat ovat erikseen eristettyjä. Yksi tämän teknologian ensimmäisiä suuressa mittakaavassa esilletuojia taisi olla 90-luvun alussa legendaarinen Audioquest.

Jonkin viikon odoteltuani saankin johdon mukaani. Se on varsin ohut, mutta miellyttävän ja laadukkaan oloinen, näyttää tosin hassulta kun tulee ulos XLR-liittimestä jossa paksun jousen keskeltä tulee piskuinen piuha. Furutechin liittimet ovat OK-tasoa, eivät erityisen high endiä, mutta eipä sitä tällä hinnalla voi odottakaan (249 € / 3,5 metriä sisältäen liittimet ja työn).

Saavun kotiini, ja hyökkään välittömästi hifisettini kimppuun. Out with the old, in with the new! Ja ei kun kuuntelemaan.

Ensimmäiseksi soi Therionin Seven Secrets of the Sphinx. Välittömästi eron huomaa alemmalla keskialueella. Hieman ylimääräinen ”paksuus” ja verho poistuu, tulos on selkeämpi. Soitinten erottelu on helpompaa. Toisaalta tämä on myös ongelma, Focalin johdolla sointi on täyteläisempi ja potkivampi.

Sitten siirryn kevyemmän ilmaisun pariin, CMX:n Ruoste. Yrjänän ääni on Focalin johdolla paksumpi ja täyteläisempi. Neotechilla ehkäpä paksuus vokaaleista katoaa, ja antaa enemmän tilaa soittimien kuuulumiselle. Nyt esitys on hyvinkin erilainen. Neotech on irtonaisempi, Focal täyteläisempi. Äänikentässä Neotechilla tapahtuu enemmän. Ääni on avoimempi, ja laajempi äänikuva. Kokonaisuutena esitys on selkeämpi Neotechilla.

Jatkan akustisella musiikilla, ja tällä kertaa naisvokalistilla. Wicker Man -leffan soundtrackin willow’s Song: Focalilla laulajan ääni on täyteläisempi ja todellisemman oloinen. Neotechilla esitys on ohuempi sekä etäisempi.

Bruce Dickinsosin soolokauden helmi, Navigating the Seas of the Sun. Biisi sisältää paljon akustista kitaraa, tietysti Brucen hienoa vokalisointia, rummut ja sähkökitarakin tulevat myöhemmin mukaan. Neotechilla esitys on soljuvampi, elävämpi ja irtonaisempi esitys. Brucen äänen nyanssit toistuvat aavistuksen paremmin.

System of a Downin loistava, Mesmerize -albumilta löytyvä Question! on kova pala mille tahansa komponentille. Focalin kaapelin kanssa toisto on hieman paksumpi ja tuhdimpi, ja kitara on hieman armollisempi korville. Mutta onko Neotech todenmukaisempi? En tiedä. Focalilla tätä biisiä kuuntelee mieluummin.

Tässä vaiheessa kuuntelua tulee hieman fiilis, että jos haluaa hitusen miellyttävämpää, tuhdimpaa ja paksumpaa toistoa, valinta on focal. Jos enemmän tarkkaa, ohuempaa ja irtonaisempaa, silloin Neotech.

Tämän väliaikatiedotteen jälkeen jatkan kuuntelutestejä.

Mitä raskaimman sähköisen musiikin osaajan, Suicide Commandon Love Breeds Suicide kuulostaa lämpimämmältä ja miellyttävämmältä Focalilla, Neotechin esitys on ehkä hieman liian riipivä.

Amerikkalaisen, Capitolin valloituksen jälkeen menneisyyteen siirtyneen Iced Earth -orkesterin Dracula toistuu alun akustisen osuuden ajan mainiosti molemmilla kaapeleilla. Kun rytinä sitten alkaa, Neotech onnistuu kaivamaan hieman epäselvän äänitteen särökitaroista enemmän yksityiskohtia esiin.

Suomessa liki tuntemattoman, mutta muutamia varsin erinomaisia biisejä kynäilleen saksalaisen Unheiligin Winter on mielenkiintoinen kokemus näillä kaapeleilla. Focal on taas kerran hieman paksumpi ulosanniltaan, tuntuu siltä että alempi keskialue voi olla Focalin piuhalla vähän turhan pinnassa. Neotechilla tätä alemman keskialueen ongelmaa ei ole, toisto on toisaalta hitusen liian ohut. Mutta tämän biisin kohdalta kokonaisuus on tasapeli.

Raskaampaa death metalia olen käyttänyt testimusiikkina hyvin harvoin, mutta nyt otan kokeiluun legendaarisen länsinaapurimme helmen, Hypocrisyn. A Coming Race on täysin Focalin piuhan heiniä, ote on monta kertaa Neotechia tukevampi ja vakuuttavampi.

Iced Earthin hyvin todennäköisesti viimeiseksi jäävältä levyltä löytyvä, mainio Seven Headed Whore on todellinen heavy metal -tykitys, ja Focalin kaapeli hoitaa sen tarvittavalla auktoriteetilla sekä riittävän matalalla, jyräävällä bassolla. Neotechin esitys on kuitenkin hieman puhtaampi, ja tuo aiemmin koettu alemman keskialueen lievä korostus on poissa. Mutta kunnon rytinä vaatii tosiaan auktoriteetin otetta, tämä erä menee Focalille.

Jo useampaan otteeseen minulle on tullut erikoinen havainto: Neotechin johdolla haluan laittaa äänenvoimakkuutta isommalle kuin Focalilla. En osaa sanoa yhtään mistä tämä voi johtua.

Tuossa aiemmin lyttäsin Neotechin suorituksen Suicide Commandon elektronisessa helvetissä, päätän kokeilla tilannetta vielä God is in the Rain -biisillä. Erikoinen tulos, aluksi tuntuu että Neotech on liian räikeä, mutta eipä sittenkään. ”Bassari” on Neotechilla tarkempi kuin Focalilla, ja muutenkin Neotech on positiivisessa mielessä tarkempi ja parempi tämän biisin kohdalla.

Tässä välissä olen kuunnellut musiikkia satunnaisesti noin viikon ajan kuulokkeilla, Neotechin kaapelilla. En ole kiinnittänyt huomiota äänenlaatuun, vaan antanut musiikin soljua taustalla. Nyt mennään taas testimielessä eteenpäin.

Aloitan heti rankemmalla tavaralla, Therionin massiivinen Summernight City -vyörytys on vuorossa ensimmäisenä. Tämä on Focalilla parempi, täyteläisempi ja potkivampi esitys. Tilanne on sama Seven Secrets of the Sphinxin kanssa, vaikka Neotech siinä muutaman ominaisuuden kruunun nappaakin itselleen.

Therionin alkupään tuotantoa edustavalta, vielä paljonkin death metal -elementtejä sisältävältä Lepaca Kliffoth -albumilta soittoon pääsee Wings of the Hydra. Tämänkin kohdalla Focalin kaapeli on parempi, täyteläisempi ja vakuuttavampi.

Otetaanpa vielä yksi näyte Unheiligia; nyt mielestäni bändi paras biisi, Geboren um zu Leben. Yksinkertainen alku, joka koostuu lähinnä äärimmäisen karismaattisen Der Grafin laulusta sekä koskettimista, toistuu Neotechilla erinomaisesti; tarkkana ja jotenkin ”oikeana”. Kun sitten kertosäkeessä laitetaan enemmän tavaraa linjoille, homma Neotechilla sakkaa ja Focal pitää touhun paremmin kasassa sekä kuulostaa miellyttävämmältä.

Vaivihkaa suomirockin kärkinimeksi nousseen Lasten hautausmaan erinomainen kappale Karhupuisto ei ole millään kombinaatiolla mikään suuri hifinautinto, ja Focalin kaapelilla se kuulostaa turhankin epäselvältä, verhoutuneelta ja paksulta. Neotechin esitys on tässä tapauksessa parempi, tarkempi ja kevyempi.

En ole tähän mennessä pitänyt yhtäkään testilaitetta tai -kaapelia hallussani yhtä kauan kuin Neotechin piuhaa (sorry Ari!). Kokonaisuudessaan nelisen viikkoa. Päätän antaa Neotechille vielä viimeisen mahdollisuuden raskaamman musiikin parissa, mutta tulos on sama kuin aiemminkin; rankemmassa jyräyksessä täytyy olla enemmän potkua.

Yritän tehdä kokonaisuudesta jonkinlaista yhteenvetoa. Molemmat johdot ovat hyviä omilla osa-alueillaan. Focal massiivisemman heavyjyrän kanssa, Neotech taas hienovireisemmän musiikin kanssa. Voisin kuvitella, että vaikkapa perinteisestä ”hifimusiikista” pitävät löytävät Neotechista itselleen mainion kumppanin.

On paha sanoa kumpi kaapeleista on enemmän ”hifi”, tai enemmän ”true” alkuperäiselle äänitteelle. Neotech voi olla ehkäpä hifimpi ja neutraalimpi, mutta raskaamman musiikin parissa viihtyjä, kuten minä, valitsee toistaiseksi Focalin.

Mistähän sitä löytäisi seuraavan kokeilukappaleen kuulokekaapeliksi?