Alkuperäinen LP vs. uusintapainos: Savatage / Gutter Ballet

80-luvun alussa perustettu amerikkalainen Savatage aloitti uransa suoraviivaisena hevibändinä, jonka musiikki alkoi kuitenkin pian saada entistä monipuolisempia sävyjä. Tämän mahdollistivat mm. käsittämättömän kova vokalisti Jon Oliva, jolla on myös erinomaisen herkkä, lähes maaginen tapa soittaa koskettimia. Hänen veljensä Criss Olivan kitaransoitto omaa samaa, tavatonta tunnetta ja tarvittaessa voimaa.

Huomiota ja mainetta Savatage alkoi saada vuonna 1987 julkaistulla Hall of the Mountain King -pitkäsoitolla, joka avasi bändille ovia entistä isommille areenoille. Laitan tähän alle esimerkkinä levyn nimibiisin, joka kuvastaa erinomaisesti bändin iskuvoimaa, maagista riffittelyä ja Olivan järisyttävää laulukykyä.

Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1989 julkaistu Gutter Ballet lunasti sekä ylitti kaikki edellisen albumin luomat odotukset. Gutter Ballet sisältää suoraviivaista hevipaahtoa, sinfonisia elementtejä sekä syndäntäsärkeviä, täydellisiä balladeja. Nyt Savatage nousi aivan uudelle tasolle, Broadwayn musikaaleista vaikutteita ottanut levy ei mahdu oikein mihinkään lokeroon. Olivan veljesten tavattoman tunteikkaat suoritukset ovat osa musiikin kaanonia, eivätkä ole vanhentuneet pätkääkään. Edelleenkään en kykene käsittämään, miten vokaalit, koskettimet sekä kitara saavat aikaan moisen myllerryksen sydämen sopukoissa. Eikä tietenkään saa unohtaa rytmiryhmää, joka hoitaa asiansa tanakasti. Hauskana yksityiskohtana täytyy myös mainita rumpali Steve Wacholzin valtaisa rumpusetti, jonka kanssa bändillä oli vaikeuksia: esimerkiksi ainakin kerran keikka piti perua, koska settiä ei saatu mahtumaan keikkapaikan ovista sisään!

Kaikista Savatagen studioalbumeista on nyt tehty vinyylillä uudelleenjulkaisut, alunperin vuonna 1991 julkaistu Streets: A Rock Opera taisi olla viimeinen joka julkaistiin vielä vinyylillä. Sitten CD-aika koitti, ja LP jäi.

Näistä uusintapainoksista olen aiemmin hankkinut vain Streetsin, sillä hyllystäni löytyvät jo valmiiksi kaikki alkuperäiset vinyylijulkaisut. Streetsin uusintapainos oli muuten mainio, mutta valitettavasti äänenlaatu oli mielestäni huomattavasti alkuperäistä heikompi.

Myös Gutter Balletin uusintajulkaisu on todella juhlava paketti. Upeat gatefold -kannet, paksu vihkonen jossa kerrotaan paljon mielenkiintoisia asioita Savatagen kuulumisista levyn julkaisun ajoilta, seinälle laitettava juliste levyn kannesta ja vielä hienona bonuksena alunperin vain cd:ltä löytyvä erinomainen biisi Thorazine Shuffle. Thorazine Shuffle löytyy paketista vieläpä omana singlenään, b-puolella on upean When the Crowds Are Gone -biisin liveversio. Loistava julkaisu, kokonaisuudessaan. Tästä ei uusintajulkaisu ainakaan ulkoisesti parane.

Mutta entäpä sitten äänenlaatu? Kaivoin levyhyllystäni alkuperäisen Gutter Ballet -albumin, ja ryhdyin vertailemaan painoksia keskenään. ”Don’t fix it , if it ain’t broken”, tavataan sanoa ainakin IT-piireissä. Levyn soundit ovat jo alunperin varsin hyvät, remasteroitu painos eroaa soundillisesti jonkin verran mutta ei mitenkään massiivisesti.

Nopeammissa biiseissä, kuten vaikkapa avaustykityksessä Of Rage and War, uusintapainos on yläpäästä pehmeämpi kuin alkuperäinen. Originaalia voi halutessaan kutsua hitusen ylikireäksi, jos verrataan uudempaan laitokseen. Se missä alkuperäinen on vahvemmalla, on toiston ilmavuus ja äänen ”ulostulo” kaiuttimista. Mutta tässä ei puhuta mistään massiivisesta erosta, molempien kanssa tulee hyvin toimeen.

Suurimmillaan eroavaisuudet tulevat esiin hitaammalla ja herkemmällä materiaalilla, loistavissa When the Crowds Are Gone sekä Summer’s Rain -balladeissa. Niissä Jon Olivan tunteikas laulu on alkuperäisellä julkaisulla käsinkosketeltavampi, se tulee paremmin ulos kaiuttimista ja lähemmäksi kuulijaa. Tämän olen huomannut useilla muillakin julkaisuilla, verrattaessa analogista julkaisua digitaalisesti käsiteltyyn versioon. Analogisessa versiossa ääni on enemmän läsnä. Nyt ero on hyvin havaittavissa, mutta se ei mielestäni ole kuitenkaan kynnyskysymys.

Kuten edellisestä tuli varmaan esille, liputan äänenlaadullisesti jossain määrin alkuperäisen painoksen puolelle, mutta nyt ero on sen verran pieni, että molempien versioiden kanssa voi elää. Eli mikäli olet harkinnut uusintapainoksen hankkimista, voin sitä suositella: upea paketti, ja äänenlaatukin on ok. Go for it!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s