Palautteesta ja blogini sisällöstä

Kuten blogiani seuranneet ovat varmasti huomanneet, blogini koostuu suureksi osaksi muusta kuin tavanomaisesta hifimedian sisällöstä.

Tämä johtuu useastakin systä. Kirjoitan juttuja ainoastaan itseäni kiinnostavista asioista, minulla ei ole minkäänlaista mielenkiintoa tehdä testejä vaikkapa kolmensadan euron kuulokkeista, tihrustella taulutelevisioita tai ihmetellä viidensadan euron kaiuttimien suoriutumista (jos ei sitten jotain ihan erikoista ole tarjolla). Myös tonnin integroidut vahvistimet ovat oman mielenkiintoni ulkopuolella.

Mikäli sivuni sisältö koostuisi lähinnä ylläolevista aiheista, palaute olisi varmasti vähäisempää kuin mitä se on nykyään. Palautteesta olen usein saanut käsityksen, että se mikä on oman käsityskyvyn tai kukkaron ulkopuolella, koetaan universaaliksi uhaksi omaa eksistenssiä vastaan. Palaute on hyvin usein epäloogista, keskittyy epäolennaisuuksiin ja varsinkin rakentava palaute on täysin olematonta. Mutta onneksi tulee myös kehuja sekä ”peukkuja”, ja sivustoani luetaan niin paljon että uskon olevani oikealla asialla.

Kaksi viimeisimmäksi julkaisemaani juttua (päätevahvistimen restaurointi sekä työn tehneestä henkilöstä) nosti ylös aivan ihmeellistä äläkkää. Joku vaati minua kertomaan paljonko laitteeni restaurointi maksoi. En kertonut sitä muunmuassa siksi, että jokainen korjaus on erilainen, ja tuosta olisi voitu tehdä täysin vääränlaisia johtopäätöksiä vaikka siitä mitä operaatio omalle päätteelle maksaa. Lisäksi töiden hinnoittelu on työn tekijän asia, ei minun. Lisäksi kerroin maksaneeni hyvästä työstä 130€ ylimääräistä, ihan siksi että arvostan osaavaa käsityöläistä. Eli se siitä teoriasta että olisin tavoitellut taloudellista hyötyä.

Palaute rönsyili myös ties mihin, aina siihen asti että äänentoisto on illuusiota ja pitäisi olla kolme kaiutinta. Esitettiin myös vaade siitä, että jutussa esitetyistä äänenlaatua parantavista keinoista pitäisi jokaisesta esittää tekninen peruste. Siitähän vasta hyvä ja mielenkiintoinen juttu tulisi, tässä muodossaankin pituutta oli 3,5 A4 -sivua. Eikä minulla ole minkäänlaista kompetenssia alkaa kertomaan siitä kuinka elektroniikka toimii. Puhumattakaan siitä, montako kymmentä sivua tulisi keskustelua esitetyistä teorioista ja niiden todenperäisyydestä. Samalla pitäisi tietysti vaatia, että jokainen media tekisi samalla tavalla. Kyllä varmasti TM:n toimituksessa pyöriteltäisiin silmiä, kun jutussa on sanottu auton ohjauksen olevan tunnoton, ja kiukkuinen lukija vaatii kirjoittamaan mihin teknisiin seikkoihin tämä väite perustuu.

Tuo kyseinen vaatimus eteni vieläpä siihen, että minun olisi pitänyt jokaisen vahvistimeen tehtyn muutoksen jälkeen kuunnella tulos, kirjata se ylös ja kertoa myös tekninen tausta miksi muutos vaikutti äänenlaatuun. Easy as ABC!

Negatiivistakin palautetta saa antaa, ei siinä mitään, mutta myös siinä pitäisi olla jotain tasoa. Tasoa vaaditaan nyt ainoastaan minulta, ei kirjoituksiani kritisoivilta henkilöiltä. Ja tosiaan, rakentava palaute on aina parasta.

Erikoista saamassani palautteessa oli tällä kertaa varsinkin se, että ainoat negatiiviset kommentit tulivat hifiharrastajat.org -sivustolta. Facebook-palstoilta ei tullut ainoatakaan negaa, lisäksi siellä useampikin kehui ammattitaitoa joka kirjoitusteni kohteella on (Johan Riikonen / RAD). Yleensä on käynyt niin, että suurimmat negaatiot puretaan facebookin puolella.

Antakaa vaan tulla palautetta, mutta mielellään miettikää kunnolla mitä kirjoitatte, ja muistakaa rakentavuus. Kiitos.

PS: Voin vain kuvitella, millaiseen myllytykseen noin kolmekymmentä vuotta sitten julkaistun Musiikin ääni -lehden MJK tänä päivänä joutuisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s