Osa I: Iced Earth, Alive in Athens

Iced Earth on amerikkalaisen power metalin ylpeys ja yksi sen kehittäjistä. Vuonna 1984 perustettu heavya ja thrashia taitavasti yhdistelevä bändi on julkaissut varsin kovatasoisen katalogin, joten oivaa biisimateriaalia oli koossa enemmän kuin tarpeeksi vuonna 1999 toteutettua livepläjäystä varten. Ja mikä pläjäys siitä tulikaan! Kreikan Ateenassa, 2000 henkeä vetävällä Rodon -klubilla vedettiin kahtena peräkkäisenä iltana valtaisa setti bändin ykkösnyrkkejä.

Keikkojen biisilista oli molempina iltoina erilainen, jotta livelle saataisiin mahdollisimman monta kappaletta. Ja montahan niitä tuli, triplaliveharkko koostuu tasan kolmestakymmenestäyhdestä biisistä! Ja mikä vielä parempaa, fillereitä livellä ei ole lainkaan vaan jokainen biisi puoltaa paikkaansa albumikokonaisuudella.

Bändi on keikalla kerrassaan timanttisella soittajaporukalla. Bändin kapteeni ja rytmikitaristi, biisintekijä Jon Schaffer sahaa kitaraansa timanttisella tarkkuudella, ja bändin vokaalit hoitaa yleisesti Iced Earthin parhaaksi laulajaksi mielletty Matthew Barlow (pitää toki huomauttaa että nykyinen vokalisti Stu Block antaa kovan vastuksen). Vaan eipä ole moittimisen sijaa muussakaan miehistössä: Larry Tarnowski soolokitarassa on oman elämänsä Paganini, käsittämättömän kova kynäilijä kitaran varressa. Lisäksi pitää mainita vielä ”vieraileva muusikko” -statuksella oleva rumpali Brent Smedley, joka komentaa kioskiaan helikopterin lailla. Ja tuplabassareita ei säästellä!

Iced Earth on vieraillut suomessa harmillisen harvoin, minulle tulee mieleen vain kaksi kertaa: Helsingin Nosturissa sekä Joensuun Ilosaarirockissa. Luonnollisesti tsekkasin nuo keikat, lisäksi olen Iced Eartin nähnyt ainakin kahdesti Saksassa Wacken Open Air -festareilla. Kaikkia keikkoja yhdisti valtava energia jolla keikat vedettiin läpi. Bändi ei todellakaan säästele itseään keikoilla. Muistanpa vielä kun näin orkesterin Wackenissa 2000-luvun alussa, aika kunnioitettavaa oli se että soolokitaristi oli ollut niskaleikkauksessa siksi että niska oli mennyt paskaksi keikoilla moshatessa! Tällä keikalla mies esiintyi varsin rauhallisesti valtaisan niskatuen kanssa.

Käyn seuraavassa läpi joitain julkaisun biisejä.

Livekokonaisuus potkaistaan käyntiin Burning Times -nimisellä menopalalla. Välittömästi käy selväksi kaksi asiaa: bändi on tikissä, ja yleisö on tullut niin ottamaan kuin antamaankin. Pääseepä vokalisti Matt Barlow välillä tuulettamaan keuhkojaankin ihan kunnolla.

Kuusitoistaminuuttinen Dante’s Inferno on henkeäsalpaava kokonaisuus joka todella kysyy bändiltä kuntoa. Taajaan kuultu kitarasahaus, soolot ja hektinen rumputyöskentely eivät ole heiveröisten hommia. Biisi ui tunnelmasta toiseen, ja Danten Jumalaisen näytelmän Helvetti -osa tulee hoidetuksi uskottavasti.

Kuolleen ystävän muistolle tehty Watching over me tuo bändille ja yleisölle pienen hengähdystauon, herkkä ja tunnelmallinen biisi osuu kohteeseensa. Tässä keskitempoisessa kappaleessa ei kuulla tuplabasareita, mutta yleisön kuorolaulua kertseissä sitäkin enemmän. Onneksi yleisön osuus kuuluu kuitenkin suhteellisen vaimeana eli tärkein asia, bändin laulu ja soitto, on pääosassa. Ei voi mitään, tippa meinaa tulla silmään tästä täydellisyydestä.

Iced Earthilla riittää draaman tajua. Watching over Me’n jälkeen kitaroista jyrähtää Angels Holocaust -biisin majesteetillinen alkuriffi, ja yleisö on jälleen pähkinöinä. Pitää kuitenkin todeta että tämä kappale on valitettavasti nyt itseään kovemmassa seurassa, eikä yllä levyn parhaimmistoon.

Itselleni yksi levyn kovimpia kohokohtia on kolmen biisin kokonaisuudesta koostuva Something Wicked -trilogia. Valtaisaa draamaa ja lukuisia eri osia sisältävä kolmikko on taiten kirjoitettua ja soitettua heavy metalin parhautta, tikarin teräviä riffejä, vyörytystä, rumputulta ja kuninkaallista vokalisointia. Vaikka mistään oopperahevistä ei Iced Earthin tapauksessa ole kyse, uskallan kuitenkin sanoa että suuri osa Iced Earthin musiikista on kuin oopperaa; draamaa, näytöksiä, suuria tarinoita, teknistä taituruutta.

Lienee selvä että Iced Earthin Alive in Athens jää mukaan historian aikakirjoihin kun puhutaan elämää kovemmista livelevyistä.

Tässä linkki artikkelisarjan seuraavaan osaan:

Erinomaisia ja mielenkiintoisia livetallenteita, osa II – Diabolus in HiFi