Kuulokekaapelien vertailua: Focal vs. Forza Audioworks Noir Hybrid HPC

Jostain syystä kuulokejohtojen äänenlaadullisista eroista on kirjoitettu hyvin vähän. Eipä tule mieleen alan suomalaista julkaisua, joka olisi kirjoittanut aiheesta. Myös keskustelualueilla asiaa on käsitelty suhteellisen vähän. Itse heräsin aiheeseen vajaa vuosi sitten, ja pääsinkin testaamaan sekä hyväksi toteamaan Chordin Shawline -johdon. Harmi vain, että muutaman kuukauden odottelun jälkeen kävi ilmi ettei kyseistä kaapelia ole mahdollista saada, ainakaan sen pituisena kuin haluan.

Atlaksen kaapelinkin perään kyselin, mutta toimitusajaksi arveltiin useampaa kuukautta. Sitten Hifimesta teki hienon tarjouksen, ja tilasi minulle omalla riskillään Neotechin kaapelin Furutechin liittimillä. Se olikin kohtuullisen hyvä piuha testini mukaan, mutta ei oikein soveltunut kuuntelemalleni raskaammalle metallimusiikille.

Siinä kun sitten aikani googlettelin ja seurailin viestialueita, nousi ylös Forza Audioworks. Forza Audioworks on puolalainen kaapelivalmistaja, joka on erikoistunut eritoten kuulokekaapelien valmistukseen. Kotikäyttöön tarkoitettuihin kuulokkeisiin on tarjolla peräti kahdeksan eri kaapelivaihtoehtoa, ja sitten vielä päälle erilaiset kannettaviin laitteisiin tarkoitetut kaapelit ja adapterit. Jokaista kuulokekaapelia tehdään tietysti asiakkaan haluamilla liittimillä ja pituuksilla.

forza audioworks headphone cable

Forzan taitoja kuulokekaapeleissa on kehuttu useassakin paikassa, joten päätin hieman riskeerata: tilasin kalleimman Noir Hybrid HPC -johdon nelimetrisenä versiona. Liittimissä kuitenkin hieman säästin, ja otin oletuksena mukaan tarjotut Neutrikin liittimet, enkä investoinut noin satasen kalliimpiin Furutechin liittimiin. Minun on hieman vaikea mieltää, että äänenlaatu olisi tässä tapauksessa liittimistä kiinni.

Kuulokevahvistimena minulla on edelleen erinomaiseksi toteamani Focal Arche. Luurien virkaa toimittavat siihen hommaan kelpuuttamani Focalin Clear -kuulokkeet. Nämä laitteet mahdollistavat balansoidun kuulokeliitännän, joten tilasin kaapeliin 4-pinnisen XLR:n vahvistimen päähän, ja kaksi kappaletta 3,5 mm liittimiä kuulokkeisiin.

Tuskien taival – tilausprosessi

Forza Audioworksilla ei ole suomalaista maahantuojaa, joten tilaaminen netin kautta oli ainoa vaihtoehto. Olisi väärin väittää, että prosessi oli ongelmaton. Jätin viestin nettisivun kautta, ja taisi mennä noin viikko, että sain sähköpostiin vastauksen. Tästä eteenpäin jokaisen viestin kanssa oli muutaman päivän viive, joten jo pelkkä tilauksen aikaansaaminen kesti melkoisen kauan. Kun sitten vihdoin sain Paypal -maksupyynnön ja hoidin sen maksamisen, yhteys firmaan katosi noin kahden viikon ajaksi. Olin jo valmis kuolettamaan luottokorttini ja tekemään palautuspyynnön pankille, kun vihdoin sain vastauksen useisiin kyselyihini ja he viimein kertoivat lähettävänsä valmiin kaapelin. Pienenä hyvityksenä he toimittivat kaapelin DHL:n pikalähetyksenä, mukava ele heiltä.

Pakkauksen avaaminen

Kun kaapeli sitten viimein saapuu ja avaan pahvirasian, näky on ihan positiivinen: rasia on pehmustettu puulastuilla, joiden päällä kaapeli lepää pienessä kangaspussissa. Avaan pussin, otan kaapelin hyppysiini, ja huomaan sen hieman erikoisen rakenteen. Palmikoitu kaapeli koostuu neljästä eri johdosta, joista jokainen on päällystetty paksuhkolla, pehmeällä, ilmeisesti puuvillasta tehdyllä materiaalilla.

forza audioworks headphone cable

Varsinaisesti sähköä johtava osuus piuhoissa on selitetty sen verran monimutkaisesti firman nettisivuilla, että en edes yritä lähteä kertomaan mitä se tarkoittaa kansankielellä, vaan laitan tähän suoraan ja turmelematta:

– High purity, 8 strands of 26AWG cryo 7N UPOCC copper/silver hybrid wire in semi-Litz geometry with PE insulation. NOT silver plated (SPC), but true hybrid UPOCC silver/copper wire. Blend of the best materials available for superior sound experience and ergonomics.

-Proprietary 4×2 geometry for superior EMI reduction and reduced stereo crosstalk without the need for bulky screening braid altering flexibility of cable.

Mekaanisesti Forzan johto on erittäin miellyttävä: täydellisen joustava, pehmeä vaikkapa ihoa vasten eikä se ole lainkaan mikrofoninen, toisin kuin vaikkapa Focalin kuulokkeiden mukana tullut kaapeli. Tästä pisteet Forzalle. Kaapeli on melkoisen paksu, palmikoituna melkein sentti joka suuntaan.Värin voisi kuvailla olevan tummanharmaa.

Lähellä kuulokkeita oleva splitteri, joka jakaa johdon molemmille kuulokekupeille, on varsin hieno alumiinista CNC-koneistettu pulikka johon on tehty laserilla firman logo. Kuulokeliittimien liitosta ja juotosta suojaavat kutistesukat ovat hieman vinossa, mutta niiden täydellinen ryhdikkyys olisikin varmasti ollut erinomaisen vaikea toteuttaa ainakin näillä liittimillä ja johtotyypillä. Kuulokevahvistimen päässä XLR-liitin ja siihen liitetty johto selviävät ilman moitteita.

forza audioworks headphone cable

Ensisavut sinfonisella metallimusiikilla

Malttamattomana kytken uuden johdon entisen tilalle. Ensimmäisenä maistiaisena laitan Qobuzista soimaan sinfonista metallimusiikkia soittavan Therionin kappaleen Seven Secrets of the Sphinx. Hyvältä kuulostaa, mutta en osaa vielä sanoa miksi. Vaihto Focaliin paljastaa, että Forzalla rumpusetin pellit soivat metallisemmin ja kirkkaammin, kihinää ei kuulu. Kuten aina, jatkan testiä samalla biisillä ja vaihtelen kaapeleita vielä useampaan kertaan. Aiemmassa Neotechin kaapelivertailussa paljastunut Focalin kaapelin ongelma yläbasson ja alemman keskialueen kanssa tulee tälläkin kertaa esiin.

Forzan kaapelin kanssa ”alakerta” kuuluu selkeämmin, ylimääräistä kumua tai ”tumppua” ei ole, vaan sointi on selkeä sekä voimakas. Neotechin kanssa tuon voimakkuuden kanssa oli ongelmia. Tilanne vaikuttaa mainiolta.

Ote musiikin yleiseen selkeyteen on Forzalla parempi kuin Focalin kaapelilla, esimerkiksi kappaleen naiskuorossa kuulee enemmän yksityiskohtia ja sävyjä.

Jatkoa kevyemmällä otteella

70-luvun alun perinteikäs The Wickerman on yksi kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista, vaikka eihän se sinänsä niin pelottava ole. Todella vaikuttava kylläkin. Leffan soundtrack on mainio, ja testikuuntelussa käytän jälleen kappaletta Willow’s Song, joka on kaunis naisvokaaleilla varustettu akustinen kappale jonka kitara, viulu ja tomit luovat hienon tunnelman.

Focalin piuhalla kappaleen suurin ongelma on laulajan äänen liika pyöreys, ja se ei ole niin läsnä kuin voisi. Forzalla läsnäolevuus korjautuu, ja päästään hieman enemmän kaiutinmaiseen ilmaisuun. Tässäkin biisissä paljastuu Focalin alapään ongelma, tomit soivat epäselvästi ja turhan paksusti.

Noitalinna Huraa!:n Peräseinäjoen teräsmies -kappaletta ei varmaan ovin usein käytetä äänentoistolaitteiden testiin. Mutta mitä siitä, minä silloin tällöin niin teen. Biisi on kohtalaisen selkeä ja hyvin äänitetty, hyvällä setillä se kuulostaa luonnolliselta. Voisi jopa sanoa luomulta. Kun vertailen Focalin ja Forzan johtoja, käy ilmi että tässäkin tapauksessa Forzalla pellit kuulostavat aidon metallisilta, ilman kihinää. Mukanaan Forza tuo myös miellyttävää, ”musikaalista” tarkkuutta sointiin – soundi on tarkka mutta ei raaka. Sähkökitara ja syntikka soivat molemmat selkeämmin ja tarkemmin kuin Focalin johdolla.

Vieläkin omituisempia musiikillisia sfäärejä

Skippaan tälläkin kertaa jazzin, ja siirryn erittäin kummallisiin musiikillisiin ulottuvuuksiin. Lohjalaisen Sami Albert Hynnisen luoman Opium Warlordsin kappale God in Ruins tuskin jättää ketään sanattomaksi. Biisi koostuu lähes yksinomaan sähköbasson näppäilystä, ja Hynnisen kärinästä Jumalan roolissa. Siis varsin mielenkiintoinen kappale tähän testiin, sillä juuri bassopuoli on Focalin kaapelin ongelma.

Heti vertailun alussa huomaan, kuinka Focalilla yläbasso on epätarkempi, hieman tumppu ja basso jää soimaan jotenkin väärällä tavalla. Ero Forzaan on huima.

Hynnisen kärinästä Forza onnistuu kaivamaan enemmän irti yksityiskohtia, sävyjä ja tunnetta. Jälleen käy ilmi Focalin ongelma alemmalla keskialueella.

Tiedustelin taannoin Hynniseltä, millaisissa sfääreissä hän kappaleen vokaalit suoritti. Oli kuulemma sellaisessa kuosissa, ettei muista sessioista juuri mitään. En kyseenalaistanut.

Irkkumusan ja omituisen jazzin pauloissa

Vaikka The Pogues onkin kotoisin Lontoosta, sitä voinee luonnehtia varsin leveää pensseliä käyttäen ”irkkumusaksi”. Käytössä on paljon irlantilaisessa musiikissa käytettäviä soittimia, löytyy ties mitä pillejä, puhaltimia, viuluja, huuliharppuja, banjoja ja mandoliineja. Lähtökohdiltaan The Pogues omaa kuitenkin punk-juuria, ja on useinkin tehnyt poliittisesti sävyttyneitä biisejä.

Dirty Old Town on varmasti yksi bändin parhaiten tunnettuja kappaleita. Siinä yhdistyvät kaikki The Poguesin parhaat puolet, aina vokalisti Shane MacGowanin lievästi sanottuna elämää nähnyttä ääntä myöten. Kyseessä on mitä parhain biisi, ja The Pogues on aina ollut musiikillisesti varsin aliarvostettu bändi. Laulajasta tietysti sitten joko pitää tai ei – tästä jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä.

Tämä kappale sisältää jo varsin paljon eri soittimia, ja Forzan Focalia parempi erottelukyky tulee selväksi välittömästi. Nyt yksityiskohdat ovat selvästi tarjolla poimittavaksi miten kuuntelija haluaa, mutta niitä ei heitetä rasittavasti vasten kasvoja. Mainiota.

Vanhan jenkkiklassikon, Tom Waitsin, musiikkia on taidettu aikoinaan käyttää paljonkin demomateriaalina. Nykyään sitä ei juuri kuule. Albumi Blood Money edustaa tuoreempaa Waitsia vuodelta 2002. Musikaalia varten tehdyistä biiseistä koostuva levy on äänitetty erinomaisesti, ja siltä löytyvät kappaleet ovat hyvinkin vaihtelevia, suurimmalta osalta erinomaisia raitoja.

Misery is the River of the World tuuttaa Waitsin maailmantuskaa ironisella, hieman absurdillakin tavalla. Soittimista löytyy pianoa, kitaraa, bassoa, lyömäsoittimia, vibrafonia (altto?)saksofonia ja niin edelleen. Ja tietysti mukana on Waitsin kerrassaan mahtava laulusuoritus.

Tämän biisin kanssa olen ihmeissäni johtojen kanssa. Nimittäin ensiksi Focalin suoritus tuntuu paremmalta; kiinteämmältä, koherentimmalta ja lämpimämmältä.

Piuhojen vaihto ja muutama uusi kuuntelu kuten kaikkien muidenkin testikappaleiden kanssa. Käy ilmi, että Forzan äänikuva on jonkin verran leveämpi, ja Focalin kaapelin lämpimämpi sointi aiheutuu juurikin korostuneesta yläbassosta & alemmasta keskialueesta, jotka molemmat sopivat tähän biisiin.

Loppusanat

Nyt summaan viimein yhteen kokemukseni. Forzan kuulokekaapeli on Focalin vastaavaa parempi suunnilleen jokaisella osa-alueella. Bassopuolella on voimaa ilman korostumia tai epäselvyyksiä, toisto on tarkkaa mutta ei raakaa, ja pellit toimivat metallisen luonnollisesti. Kaikenkaikkiaan Forzan kanssa on miellyttävä kuunnella musiikkia, ja sehän se on pääasia.

7 kommenttia artikkeliin ”Kuulokekaapelien vertailua: Focal vs. Forza Audioworks Noir Hybrid HPC

  1. Hienoa että sait kaapelin vihdoin käyttöön. Jos tilaa suoraan verkkokaupasta ilman customointeja hoituu homma yleensä huomattavasti nopeammin. Mulla on juurikin sama kaapeli ollut kaksi kertaa ensin Shure SRH1840 ja myöhemmin MrSpeakers Ether Flow -kuulokkeilla. Vaikka molemmat kaapelit (ja kuulokkeetkin) olen jo myynyt pois, positiiviset muistot jäivät molemmista. Mobiililaitteistossa parasta aikaa käytössä niin ikään Forza Audioworksin Claire.

    Liked by 1 henkilö

  2. Mulla on samanlainen kaapeli omille Veriteille. Vertailin aikanaan balansoituun vakiokaapeliin lyhyillä vaihdoilla. Hieman yllättäen en saanut vahvistettua eroja näiden kaapeleiden välillä toisin kuin muilla toistoketjun osillani. Toisaalta lyhyillä A/B testailuilla olen kyllä saanut muissakin laitteissa k(/l) uullut erot herkästi häviämään..
    En kuitenkaan jäänyt tätä suremaan vaan Forzan kaapeli on edelleen käytössä vakiopiuhaa ulottuvammassa mitassa. Eikä ainakaan huonompaan suuntaan mennyt!

    Vähän samanlaista kokemusta löytyy kirjeenvaihdon sujuvuudesta toisen kaapelipajan kanssa. Näissä pienissä pajoissa taitaa olla yleisenä ongelmana usein resurssien panostus kaapelien tekoon toisin kuin asiakaspalveluun.
    Oma tilaus Forzalta tapahtui vuosi sitten ja saapui perille ”kohtuullisen ajan puitteissa” kuukaudessa, joulunpyhät ja vuoden vaihtumiset välissä huomioiden. Joskin kaapeli nettisivujen mukaan piti olla usealla kappaleella ”in stock”…

    Tykkää

  3. Kuulokaapeleilla on iso merkitys toistoon,kuten myös kuulokevahvistimella.
    Samoin ohjelmalähteen laadulla ,sekä väli,että virtakaapeleilla.
    Näillä toimenpiteillä olen saanut erittäin tasapainoisen äänen myös kuulokkeiden kautta.
    Juhani

    Tykkää

  4. Juuri näin, oikein virkot. Jännä vaan, että vaikka kuulokekaapeleista ei oikein missään ole juttua, eikä niitä kauppiaatkaan tyrkytä.

    Tykkää

    1. Kuulokekaapeleita on melko vähän massavalmistajilla valikoimassa (Transparent, Atlas, Siltech, muita?). Ja ymmärrän ihan hyvin miksi näin. Kaiutinkaapeleihin verrattuna löytyy lukematon määrä liittimiä kuulokkeiden päässä ja vielä vahvistimille 3.5mm/4.4mm/6.3mm/2 x XLR 3-pin/XLR 4-pin. Pikkupajojen custom hommiksi menee helposti ja silloin maahantuojia ei ole jotka lähettäisivät kaapeleita lehdistölle kuuntelutesteihin. Europassa myös kovin vähän tunnettuja valmistajia. Ei tule äkkiseltään mieleen kuin Forza Audioworks (Puola) ja Lavri Cables (Latvia). Jenkeistä ja Aasiasta löytyy jo reilummin tarjontaa.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s