Jokin aikaa sitten tein pitkähkön jutun liittyen virtafilttereihin, -johtoihin sekä sähkön vaiheeseen. Pääsin siihen tulokseen, että äänellisiä eroja löytyy niin jatkojohdoista / virtafilttereistä, kuin siitäkin miten päin töpseli on paikallaan – onko vaihe oikein.

Tuo testi jäi siinä mielessä vajaaksi, että en erikseen testannut virtajohtojen vaikutusta äänenlaatuun. Hankin jokin aika sitten Furutechin fp-3ts20 -virtajohdon, ja nyt viimein suoritan testin: onko sillä ja tavallisella mustalla tarvikejohdolla äänellisiä eroja liitettynä päätevahvistimeen?

Mietittyäni hetken, päätän tehdä testin niin että kokeilen myös Isotek Gemini -virtafiltterin (kylläkin ainakin kymmenen vuotta vanha malli) vaikutusta ääneen. Tuossa aiemmassa testissäni tulin tulokseen, että päätevahvistimen kanssa Gemini huonontaa äänenlaatua.

Ensimmäiset kokemukset

Ensimmäiseksi kokeilen, löydänkö eroja lainkaan. Siksi vertailen suoraan seinään kytkettyä tarvikekaapelia tähän vanhaan Isotek Geminiin laitettua Furutechin kaapelia vastaan. Gemini on kiinni seinässä Isotekin virtakaapelilla.

Ensimmäinen testi: Furutech virtafiltterin kautta vs. tarvikejohto suoraan seinässä

Päätän lähteä liikkeeseen ns. isolla lekalla. Therionin massiivinen Rise of Sodom and Gomorrah sisältää kuoroja, sopraanon, jousia sekä hevibändin. Mainio, massiivinen biisi. Kuuntelen biisiä useampaan otteeseen, ja vaihdan virransyöttöä päätevahvistimeen neljä kertaa. Jokaisella kerralla lopputulos on sama: suoraan seinään kytketty tarvikejohto tuottaa paremman äänenlaadun kuin vanhaan Isotek Geminiin liitetty Furutechin virtajohto.

”Suodattamattoman” tarvikejohdon kautta kappaleen diskanttiosasto on luonnollisella tavalla kirkkaampi, ja pellit kuulostavat aidommilta. Kaikenkaikkiaan ääni on paremmin balanssissa kuin virtafiltterin kautta kytketyllä Furutechilla. Homma on tällä selvä, asiaa ei tarvitse enää enempää kuunnella.

Toinen testi: suoraan seinään kytketty Furutech vs. tarvikejohto

Koskapa kävi selkeästi ilmi että virtafiltterin kautta päätevahvistimen soundi on huonompi kuin suoraan seinään kytkettynä, jätän virtafiltterin pois kuvioista ja keskityn pelkästään Furutechin johdon ja tarvikejohdon mahdollisiin eroihin.

Käytän ensiksi uudelleen Therionin Rise of Sodom and Gomorrah -kappaletta. Vaihdan johtoja taas useampaan kertaan, huomaan eroja, mutta ne eivät ole aivan yhtä isoja kuin virtafiltteri vs. seinäpistoke. Furutechilla kappaleen ”alakerta” on soi voimakkaammin ja selkeämmin, ja äänikuvan leveys on suurempi kuin tarvikejohdolla. Laulajan sekä kuoron ääni on Furutechilla aidomman kuuloinen. Tarvikekaapelilla soundi on myös jonkin verran kovempi ja raaempi.

Vaihdan kappaletta huomattavasti pienimuotoisempaan esitykseen, nyt vuorossa on Wickerman -leffan akustinen Willow’s Song. Suoritan kuuntelun jälleen tehden muutaman kaapelivaihdon. Käy ilmi, että Furutechin kaapelilla alussa soiva akustinen kitara on aidomman ja selkeämmän kuuloinen. Laulajan ääni on elävämpi ja hieman läheisempi; ja jälleen mielenkiintoinen havainto. Jos homma ei ole kunnossa, laulajan ääni kuulostaa hitusen siltä kuin se tulisi putken läpi. Näin kävi tarvikekaapelilla, Furutechilla tätä ongelmaa ei ollut.

Biisin lopussa tapahtuu jo enemmän asioita, mukana on enemmän soittimia. Furutechilla resoluutiota on enemmän, on vaikka helpompi spottailla mihin soittimeen kiinnittä huomionsa.

Mutta ei kahta ilman kolmatta: nyt päätän kaivaa esiin ammoisen Musiikin ääni -lehdenkin referenssinä käyttämän testilevyn, legendaarisen Reference Recordingsin Däfoksen. Hankin tämän albumin joku vuosi sitten Discogsin kautta, 45 kierrosta minuutissa pyöritettävä älppäri omaa aivan huikean äänenlaadun, harmillista vain että musiikillisesti se ei saa mitään värinöitä aikaan.

En normaalisti harrasta mitään detaljibongauksia sitä varten tehtyjen testilevyjen kanssa, mutta nyt teen tosiaan poikkeuksen. Ja onneksi teenkin, nimittäin nyt virtajohtojen tuomat äänenlaadulliset erot ovat selkeimmät. Sähköbasson ulottuvuudessa, selkeydessä ja voimassa on suorastaan yllättävän suuri ero Furutechin johdon hyväksi.

Däfoksen omituisissa kappaleissa käytetään huima määrä erilaisia isompia ja pienempiä rumpuja, kilkuttimia, ja ties mitä soittimia. Suurin levyllä oleva rumpu on nimeltään ”The Beast”, jota Grateful Dead käytti keikoillaan. Levyllä kuullaankin sen julmettuja paukahduksia, mikäli vain laitteisto antaa myöten

Edelleenkin ero Furutechin johto vs. tavallinen tarvikejohto on selkeä. The Beastin jytkähdykset tuntuvat Furutechilla huimemmilta, dynamiikkaa piisaa. Myös erottelukykyä löytyy enemmän niin ala- kuin yläpäästäkin. Diskanttipuolella kilinät ja muut kuuluvat aidompina sekä selvempinä, tarvikejohdolla soundi oli enemmän kihisevä ja epäselvempi.

Yhteenveto

Suurimman eron äänenlaadussa koin siinä, käytetäänkö tuota vanhaa Isotek Gemini -virtafiltteriä vai ei. Suoraan seinään kytkettynä homma kuulosti paremmalta. Olisi tietysti mielenkiintoista kokeilla jotain uudempaa raskaan sarjan filtteriä. Vaan ei ihan vähäisiä olleet erot Furutechin virtakaapelilla tavalliseen verkkojohtoon verrattuna. Olin oikeastaan hieman hämmästynyt, kuinka suuri vaikutus johdolla oli ääneen. Furutech jää kiinni päätteeseeni, ja sillä selvä. Yksi asia vähemmän pohdittavana.