Myönnän ensimmäiseksi, että itselleni grunge musiikkigenrenä kuuluu jo pitkälti menneisyyteen. Enpä osannut arvata, että kuitenkin törmään tähän musiikkilajiin vielä vuonna 2022. Ja vieläpä erittäin miellyttävällä tavalla, sillä savolaisen Scarlet-orkesterin analogisesti Astia-studiolla äänitetty kiekko on pyörinyt soittimessani useampaankin
otteeseen. Mikä parasta, nämä grungepeikot vieläpä osoittautuivat mitä mukavimmiksi herrasmiehiksi. Joten sukelletaanpa Scarletin maailmaan.

Scarletin jäsenet eivät ole enää mitään koulupoikia, vaan soittohommia he ovat tehneet jo 90-luvulla. Vuonna 2015 bändi heräteltiin henkiin uudelleen ja tästä tuloksena on uusi Circle of Bones -pitkäsoitto. Musiikkityylinä on muhevasti soiva grunge, ja bändillä on biiseissä selkeä oma tyylinsä; tällaiseen musiikkiin ei ihan joka päivä törmää. Scarlet ei kuulosta Nirvanalta tai Alice in Chainsilta, vaan omalta itseltään.

-Bändimme on perustettu 1999, sieltä ysäridiggailusta tämä homma tulee. Meillähän on myös aikaisemmilta vuosilta yhteistä soittotaustaa. Ei sitä tyyliä ole mitenkään suunniteltu, vaan tämä saundi on luonnollisesti meistä lähtenyt. Meille grunge ei ole musiikkityyli, vaan se on ennemminkin mielentila missä biisit syntyvät.

-On siistiä alkaa tekemään näillä ikävuosilla musiikkia, koska olimme kymmenen vuotta soittamatta. Levyn tekoa aloittaessamme meillä oli enemmänkin biisejä kuin mitä levylle päätyi. Lähdimme sillä asenteella että jätetään rönsyt pois, ja tehdään klassikkovinyylin mittainen todella tiukka rokkilevy.

Tuumasta toimeen

Musiikin tekemisessä on oma taikansa; usein biisit vain syntyvät jollain maagisella tavalla. Aloitettuaan levyn tekemisen, Scarletin jäsenillä oli ensin hieman kirimistä soittohommissa, koska joillakin jäsenillä oli ollut pidempikin tauko siitä kun oli viimeksi soittimeen tarttunut.

-2015 meillä oli ensimmäiset treenit ja emme osanneet soittaa yhtään. Olimme niin huonoja, että meitä oikein nauratti. Mutta jo seuraavissa treeneissä homma loksahti paikoilleen ja levyn työstö alkoi.

-Kun toisissa treeneissä aloitimme tekemään viisuja, niin soittotaito oli jo hiukan parantunut ja ensimmäiset biisitkin alkoivat löytää uomansa. Aika pitkälti ne vain putkahtivat jostain syövereistä, jotkut tulivat todella nopeastikin, mutta joitakin juttuja jouduttiin hinkkaamaan pidemmällä kaavalla. Pääasia kuitenkin on, että musiikki pulppuaa ja tarinoita kerrotaan…

Koskapa itse en osaa soittaa mitään soitinta, enkä tehdä musiikkia, on aina mielenkiintoista kuulla miltä tuntuu, kun se oma lapsi viimein putkahtaa ulos. Ja nythän oli kyse varsin pitkästä synnytysprosessista.

-Kyllä tuntuu todella hyvältä saada albumi fyysiseen muotoon. Pitkä projekti on ollut takana, ja vihdoinkin saadaan se konkreettiseksi. Korona-aika on vielä hieman viivästyttänyt julkaisua. Mahtavaa kun päästään viimein jakamaan nämä veisut kaikkien grungediggareiden kanssa. On myös ollut hienoa huomata, että voidaan kehittyä bändinä ja seuraava levy tulee avaamaan meille vielä suurempia ovia…

Studion valinta ja äänitysprosessi

Olen jo aiemmin kirjoittanut jutun Astia-studion tavasta tehdä kaikki äänitykset analogisesti. Tämä lähestymistapa tuottaa tietysti täysin erilaisen kulman musiikin tekemiseen, ja uskallanpa sanoa, myös kuunneltavissa olevaan lopputulokseen. Jutellaanpa hieman siitä, miten Scarlet päätyi tekemään levynsä Astialle. Scarletin rumpali aloittaa kertomuksen.

-Anssi Kippo on nimenä ollut tuttu, rumputeknikkoni Paanasen Toni on hänen luottorumpalinsa, ja olen häneltä kuullut paljon juttuja Anssista. Emme kuitenkaan olleet aiemmin edes tavanneet, ennen kuin Astialle saavuimme.

Yksi Scarletin jäsenistä on käynyt toisen bändin kanssa äänittämässä Astialla vuosina 2014 ja 2015 biisejä, silloin se oli vielä digitaalinen studio. Hänellä oli hyviä kokemuksia Astiasta, joten hän tietysti suositteli studiota.

-Kyllähän me kaikki puhuttiin, että olisi kiva tehdä homma vanhan liiton tyyliin, analogisella lähestymistavalla, joten Anssi oli luonnollinen valinta. Luimme paljon Anssin blogikirjoituksia ja niistä se mielenkiinto myös heräsi. Tuumattiin, että tässä on aika erikoinen kaveri, kun tekee täysin toisin kuin muut alan ihmiset.

Levyn työstäminen ei ole aivan niin yksinkertaista, että lähdetään vaan aihioiden kanssa studioon. Tämä pitää paikkansa myös Scarletin kanssa.

-Meillä oli pitkä esituotantovaihe biiseissä, niitä väännettiin ja käännettiin. Luomisen tuska oli hirveä ja äänitettiin paljon demoja. Sitten kun olimme sitä mieltä että nyt alkaa olla levy kasassa ja demot tehtynä parhaassa mahdollisessa muodossa lähetimme ne Anssille. Seuraavaksi odotimme otsa hiessä sieltä tulevaa tuomiota, että mikään ei kelpaa ja kaikki uusiksi. Mutta eipä käynytkään niin, vaan Anssilta tuli viesti: “Hyviä biisejä, tervetuloa! Tulee hyvä sessio!”

-Oltiin ihan ihmeissämme, että missäs ne korjausehdotukset ovat. Mies vaan sanoi, että tervetuloa? Sitten koronan keskellä hyvällä tuurilla pääsimme juuri oikeaan aikaan studiolle ennen koko valtakunnan lockdownia. Tämän jälkeen homma oli hyvinkin suoraviivaista: kamat kasaan ja äänitys pyörimään.

Scarlet ja Anssi Kippo – positiivisen tekemisen meininki

Anssin rooli levyn tekemisessä on monimuotoinen ja kiinnostava. Käydäänpä aihetta läpi hieman tarkemmin:

-Ennen studioon menoa hän oli sellainen sessioon saapumista ohjaava henkilö, ensimmäiseksi hän pyysi liveversiot biiseistä, jotka hänelle treeniksellä äänittelimme. Esimerkiksi yhteensoitto oli sellainen asia, jota hiottiin paljon hänen ohjeistuksensa mukaan. Hän oli tietyllä tavalla tuottaja, hyvin vähän kumminkaan kajottiin itse kappaleisiin tai niiden rakenteisiin. Paikanpäällä tehtiin kyllä tiettyjä hienosäätöjä.

-Anssi oli piiskuri, joka ruoski meistä sellaisia juttuja pihalle mitä emme olisi keskenämme saaneet aikaan. Anssin asenteen voi tiivistää siihen, että kun oli saatu otto purkkiin, niin tarkkaamosta kuului että “ihan helvetin hyvä otto, otetaan yksi vielä”.

Studiossa tehtävässä luomisprosessissa on tietysti tärkeää esimerkiksi se, että henki on hyvä. Kautta vuosikymmenten on kuultu tarinoita isommista ja pienemmistä bändeistä, joilla studiosessiot ovat olleet pelkkää helvettiä. Scarletilla ei ole Astia-studiosta poikkipuolista sanottavaa.

-Anssi on mieletön hengenluoja. Hänestä saa paljon positiivisia fiiliksiä ja hän osaa ottaa hyvin tilanteet haltuun. Esimerkiksi silloinkin kun kitaristi meinasi heittää parin tonnin akustisen kitaran seinään kun vitutus oli kova. Anssi ottaa asiat aina positiivisen kautta ja oli hienoa toimia hänen alaisuudessaan. Hän kannustaa ja koittaa saada kaikki
tekemään parhaansa. Tämmöiset grungepeikotkin hän sai hymyilemään, iloa ja tunteita riitti. Hurja kokemus, todellinen tunteiden vuoristorata.

-Rumpalikin ajatteli, että ruoskaa sieltä tulee, mutta positiivisella asenteella mentiin. Välillä tuli viestiä korvanappiin, että otetaanpa vähän rauhallisemmin. Levyhän on soitettu ilman klikkiä ja jälkikorjauksia, eli täysin luomuna kuten silloin ennen, kun rumpalit saundasivat soittajilta eivätkä roboteilta.

Nykyäänhän lähestulkoon kaikki äänitykset tehdään digitaalisesti tietokoneiden “avulla”. Juttelen Scarletin miesten kanssa siitä, miten analoginen äänittäminen eroaa digitaalisesti tehtävästä.

-Anssin editointi tapahtuu nauhoituksen aikana. Eli siinä ei enää viikkotolkulla ruuvailla iskuja kohdalleen. Se on niin luomua, kuin vain olla voi. Kaikki mitä levyltä kuulet, on soitettu aidosti ja rehellisesti. Ero on todella suuri, digitaalisesti äänitettynä levyn tekemiseen olisi saatu varmaankin menemään monta kuukautta. Nyt tämä äänitettiin muutamassa päivässä ja siinä on varmaan se suurin ero. Yhdessä bändinä soitettiin ensin jonkin aikaa, vedettiin esimerkiksi rumpu- ja bassoraitoja ykkösellä purkkiin. Tällaistahan ei tapahdu digitaalisesti äänitettäessä,
vaan se on ennemminkin yksin soittoa. Anssi vertasi sitä hauskasti sooloseksin harrastamiseen: eihän siinä mitään vikaa ole, vaan ainahan sitä kivempi on yhdessä harrastaa!

Levytyksethän voivat usein kestää jopa kuukausitolkulla, ja hinkkausta sekä viilausta tehdään ajasta ikuisuuteen. Astia-studiolla toiminta oli suoraviivaisempaa. Kun käytetään kahtakymmentä kolmea raitaa eikä yli sataa, kokonaisuus on helpompi hallita, eikä säätöä ja hinkkausta tapahdu viikko- tai kuukausitolkulla. Scarlet varasi koko prosessiin aikaa kymmenen päivää, joista nauhoituksiin käytettiin seitsemän.

-Kaikki biisit on sävelletty akustisella kitaralla ja kun studiossa ei tehty mitään kikkailuja, niin on selvää, että biisit pystytään myös esittämään livenä. Ja ei tarvittu 150:tä raitaa, meille riitti Anssin kaksikymmentäkolme raitaa. Se on nykyään aika ihmeellistä. Näin tehtäessä musiikissa on ilmaa ja se hengittää.

Värähtelytaajuuden magia

Anssin studiolla tapahtuu mielenkiintoisia asioita, ja siellä on sellaista tietoa jota ei ihan kaikkialta löydy. Scarletin kitaristi kertoo eräästä erikoisesta kuviosta.

-Studioon mennessä olimme tottuneet virittämään kielisoittimien A:n 440 hertsiin, joka on hyvin yleistä. Studiossa ollessamme Anssi vinkkasi, että on olemassa sellainen taajuus, mikä toimii vielä paremmin: 432 hertsiä. Tämä ei ole mikään pelkkä Anssin keksintö, vaan esimerkiksi Youtubesta löytyy tästä mielenkiintoisia demonstraatiota. Erona on se, että jälkimmäinen vaihtoehto menee luihin ja ytimiin. Ilmiö perustuu siihen, että ihmisen kehosta suurin osa on vettä ja se resonoi voimakkaammin tuolla taajuudella.

Astia approved analogue signal path release

Koskapa Astia-studio on yksi harvoja täysin analogisia studioita Suomessa, on Anssi kehittänyt uuden brändin äänitteille jotka on tehty ainoastaan analogista signaalitietä hyödyntäen. Scarlet on saanut kunnian olla ensimmäinen bändi, jonka levyn keskiötä koristaa lause “Astia approved analogue signal path release”.

-Meillä oli aina äänityspäivän jälkeen sellainen pyöreän pöydän keskustelu. Eräänä päivänä Anssi heitti miettineensä tämmöistä laatuleimaa, jolla jengi voi tunnistaa, että tämä ei ole mitään digihöttöä. Me olimme heti sitä mieltä, että tuohan on loistava idea! On todella vaikea tietää kuinka joku levy on tehty. Jossain vaiheessa Anssi sitten sanoi ajatelleensa, että te saisitte tämän ensimmäisen leiman. Me olimme tietysti aivan ihmeissämme, että
tällaisille grungepeikoille savon perämettistä moista tarjotaan!

Avainkokemus analogisuuden ylivoimasta

Anssihan tekee studiollaan demonstraatioita digitaalisesti ja analogisesti äänitetyn musiikin, sekä äänen signaalitien eroista. Olen itse kokenut kyseisen demon, ja tietysti myös touhuun mukaan lähtenyt Scarlet sai kokea saman. Nyt ollaan joidenkin mielestä foliohattuhommissa, mutta jokaisen kannattaa kokea asia itse ja tehdä vasta sitten omat johtopäätöksensä.

-Kyllä siinä demossa oli karvat pystyssä. Menimme pimeään huoneeseen ja lyötiin vinyylit tulille. Se musiikki tulee vinyyliltä aivan eri tavalla, siinä keho värähtelee. Kun tehdään A/B -vertailu vaikka Spotifyyn, niin se ei tunnu kropassa. Siellä häviää yli puolet musiikin informaatiosta. Se on kuin märkä sukka. Kun sama biisi soitetaan analogisen signaalitien vinyyliltä/kasetilta, siitä tulee tunne kehoon ja hyvä mieli. Se fiilis, mikä oli silloin
ennen, kun ei ollut mitään digiformaatteja tai striimauksia. Sitä miettii, että miksi silloin musiikki
tuntui hyvältä. Se tehtiin silloin analogisesti, siinä on se salaisuus. Oli hieno hetki huomata, että
minä en olekaan rikki, vaan se musiikki on kuulostanut paskalta jo monta vuotta.

-Studion sivuilla lukee, että käynti Astia-studiolla voi muuttaa elämän. Ja voi sanoa, että meillä joka jätkällä kävi näin.

Viimeinen säätö, ja ajatuksia tulevasta

Vaikka tähän mennessä on tullut esille, että koko studiolla tehty prosessi oli hyvinkin suoraviivainen ja niin sanottua säätöä ei tapahtunut, yksi hyvin mielenkiintoinen seikka nousee vielä esille.

-Itseasiassa tämä levy miksattiin kahteen kertaan. Se johtuu Black Sabbathin Paranoid-kasetin B-puolesta. Sitä kuunneltiin paljon, en tiedä mikä siinä piinasi, jotain magiaa siinä on. Sitten Anssille mainittiin, että kuunteleppas sitä Paranoidin B-puolta, joku tässä on. Kun Hand of Doomin laittoi soimaan, niin ikkunat alkoivat tärisemään ja kaikkea omituista alkoi tapahtumaan. Anssi oli juuri alkamassa masteroimaan albumia, mutta seuraavana iltana hän laittoi viestin, että alkoi kovasti miettimään tätä Black Sabbath -juttua.

-Anssi miksasi yhden biisin uudestaan ja homma alkoi toimimaan. Bändi peukutti uutta mixiä ja yhdessä Anssin kanssa päätettiin, että koko levy miksataan uudelleen. Sillä päästiin tilanteeseen, jossa basso ottaa kuulijan takapuolesta kiinni ja laittaa sen heilumaan. Täytyy vielä kehua, että kyllä Anssi ruuvasi meidän levyllemme todella hyvät soundit. Suurella mielenkiinnolla odotamme, millaista palautetta tuotantoratkaisut saavat maailmalta.

Vaikuttaa kovasti siltä, että Scarlet on hyvinkin tyytyväinen levyn tekoprosessiin, ja analogiseen äänitysmetodiin. Paljon kertoo tietysti se, mitä miehet miettivät jatkosta.

-Kyllä me pois lähdettäessä tuumimme, että emme enää lähde mihinkään digistudioon kuuntelemaan klikkejä ja tappelemaan tuottajan kanssa mistään hölmöistä asioista. Nyt kun ollaan oivallettu ero, mikä on digitaalisesti ja analogisesti äänitetyssä musiikissa, niin se lämpö ja tunne-energian välittyminen on aivan erilaista. Voisi sanoa, että musiikin sielu häviää digitaalisina bitteinä.

Kiitän suuresti Scarlet -orkesteria, sekä Anssi Kippoa, että minulla on viimein mahdollisuus kuunnella vuonna 2022 äänitetty LP-levy, joka on tehty täysin analogista signaalitietä käyttäen. Ja niin, se basso: herregud!