Virtajohtojen vaikutuksesta äänenlaatuun on taitettu, ja taitetaan edelleen, peistä lukuisilla eri foorumeilla. Jostain syystä tuntuu siltä, että hyvin usein keskustelijoille tärkein asia on oman näkemyksensä oikeaksi toteaminen. Toisten mielipiteille ei haluta antaa arvoa, sillä ”minä olen oikeassa”.

Minun mielestäni jokaisella saa olla oma mielipiteensä asiasta, kunnioitan sitä, mutta en kykene kunnnioittamaan heitä jotka suurta ylemmyyttä tuntien kertovat muille miten asiat ”oikeasti” ovat. Meillä kaikilla on hieno harrastus, pidetään se sellaisena. Keskustellaan asioista rakentavasti, jokainen saa kertoa oman mielipiteensä, mutta toisten dumaaminen ja haukkuminen ei hyödytä ketään. Kun mielipiteitä saa ja uskaltaa kertoa vapaasti, voipa niistä tulla jollekin ahaa-elämyksiä, uusia kokeiluja sekä onnistumisia. Niitähän tässä haetaan.

Minun kirjoitukseni pohjautuvat omiin subjektiivisiin kokemuksiini, en todellakaan väitä että ne ovat universaaleja totuuksia, mutta ne ovat minun kokemuksiani minun ympäristössäni. Kerron niistä avoimesti, tulos jonkun toisen korvin jossain toisessa ympäristössä voi olla ihan toisenlainen enkä minä sano sitä vääräksi. Tulos jonkun toisen korvin myös minun ympäristössäni voi olla toinen, sekin on ok.

Olen jo aiemmin tehnyt virtapuolen testejä. Virtablokkeja, vaiheenkääntöä ja virtakaapeleita olen jo testannut useammassakin jutussa:

Laitetesti: Furutech-virtajohto, tavallinen virtajohto sekä wanha Isotek Gemini -virtafiltteri päätevahvistimen kanssa.

Testi virtablokkien, -kaapelien sekä vaiheenkäännön maailmassa

Virta-asiaa: suodattamaton sähkö versus suodatettu.

Minulla on nyt käytössä muutamia ”parempia” johtoja. Kaksi Isotekin edullisemman pään virtajohtoa, kaksi Radikal Akustik Designin Juha Riikosen Furutechin johdoista ja liittimistä tekemää johtoa, sekä Consonancen vanha ”Ella Baby”. Nyt Musiikkiakorville.fi -firman Erkki Innola tarjosi minulle testiin Furutechin mielestäni hurjan hintaista, 1500 € kustantavaa kaapelia. Ja tämä on maahantuojan kasaama johto, joka on vastaavaa tehdasvalmisteista johtoa edullisempi. Mutta koska olen tottunut ottamaan aina avoimin korvin testiin sen mitä tarjotaan, niin tartuin tähänkin tarjoukseen kiinni.

Aiemmissa testeissäni olen havainnut eron normaalin tarvikekaapelin, sekä ”hifikaapelin” välillä. Tätä ennen en ole lähtenyt vertailemaan näitä parempia kaapeleita keskenään, ajattelin vain että kun tietty taso ylitetään niin varmaan ollaan riittävän hyvällä laadulla menossa.

Mutta nyt otan viimein härkää sarvista, ja lähden vertailemaan näitä paremman pään johtoja.

-Furutech Alpha Nano Series FP-S55N, maahantuojan kokoamana (otsikkokuvassa kolmas)

-Furutech fp-3ts20  Radikal Akustik Designin kokoamana (otsikkokuvassa ensimmäinen)

-Isotek Evo 3 Premier (otsikkokuvassa toinen)

Muuten testilaitteistoni on pysynyt ennallaan, mutta Anthemin etusen ja Proceedin päätteen väliin olen laittanut RCA-kaapeliksi testiin saamani Equilibrium Turbine -RCA:n. Normaalisti minulla on ollut päätteen virtajohtona Furutech.

Kuuntelen ensin Tom Waitsin kappaletta Barbershop, Isotekin johdolla. En käytä välissä mitään jakoblokkeja, virtafilttereitä tms, vaan virtajohto menee suoraan kiinni maadoitettuun seinärasiaan. Aiemmissa testeissäni olen todennut tämän ratkaisun parhaaksi ainakin omassa systeemissäni, ja niillä laitteilla mitä minulla on ollut käytettävissä. Seuraavaksi laitan tilalle sen 1500 € hintaisen Furutechin johdon.

Kun Barbershop jälleen alkaa, olen kyllä ihmeissäni. Biisin resoluutio on kasvanut reippaasti, ja varsinkin basson erottelu. Ei minulla käynyt edes mielessä, että jo ”oletettavasti” hyvien kaapelien välillä voi olla tällainen ero.

Soitan muutaman muunkin testibiisin; Therionin Rise of Sodom and Gomorrah, Willow’s Song, Navigate the Seas of the Sun. Jokaisella näytteellä tulokset ovat hyvinkin samankaltaiset, Bruce Dickinsonin Navigate the Seas of the Sunilla voin sanoa Brucen äänen kuulostavan Furutechilla luonnollisemmalta, ja akustiset kitarat kuulostavat suorastaan erinomaisilta, metallikielet niiltä itseltään. Willow’s Songilla matala rumpu toistuu selkeämpänä ja voimakkaampana, lauluääni on luonnollisempi.

Sitten valitsen Qobuzista soittoon Corvus Coraxin melkoisen määrän informaatiota, rankkuutta ja jytinää sisältävän Ragnarökin. Ero Furutechin ja Isotekin välillä on edelleen suuri, nyt voi sanoa Isotekin soundin olevan ohuempi ja hieman riipivämpi, kun taas Furutech jytisee kunnolla.

Jatkan tällä biisillä vielä pidemmän aikaa, ja otan testiin mukaan oman Furutechin virtajohtoni. Nyt ero Erkiltä saamaani Furutechin johtoon on mielestäni melko marginaalinen, eroa on lähinnä Erkin kaapelin hitusen paremmassa resoluutiossa. Bassopuoli jytisee aivan samalla tavalla. Hyvin lähellä ollaan toisiaan, eikä ainakaan minun ympäristössäni tuo ero oikeuta tarvittavan euromäärän siirtoa toisaalle.

Testaan pari muutakin biisiä Furutechien välillä, samanlainen, hyvin pieni löydös.

Otan vielä yhden testibiisin, jota käytän Isotekin ja Furutechin väliseen testiin. Suicide Commandon elektronista jyrää edustava God is in the Rain on Isotekilla kireämpi esitys, eikä basso ole yhtä tymäkkä kuin Furutechilla. Nyt ero on kuitenkin pienempi kuin muulla musiikkimateriaalilla. Tämä johtuu varmastikin ainakin osaksi siitä, että elektroninen musiikki on äänentoistolaitteistolle helpompi pala toistaa.

Olen testin jälkeen yllättynyt, että erot jo näissä ”paremmissakin” virtakaapeleissa voivat olla näin isoja. Tulos oli hyvin mielenkiintoinen, mutta tietysti pitää ottaa huomioon se, että testihän oli vähän tynkä. Nyt vertailin kaapeleita vain päätevahvistimen käytössä, en esimerkiksi kuulokevahvistimessa tai etuvahvistimessa. Ja tietysti täytyy huomioida että Isotekin kaapeli on heidän entry level -mallinsa, eli varsin edullinen testin muihin kaapeleihin verrattuna. Tämä testi näytti, että vaikka harrastusta on takana jo vuosikymmeniä, uutta on aina löydettävissä!